(Suom. Sose)
Kuva: Keskellä viluisen päivän, kukon kuuli
kiekuvaksi (T. Yli-Rajala 2019)
Minä olen epäsosiaalinen tyyppi. Facebookissa (suom. naamakirja) kavereita on parisen
kymmentä, joskaan en heitä kaikkia tunne. Vaihdellaan silti toivotuksia ja onnitteluja,lähetellään tiedoksi selfieitä: minä olen paikassa se ja se. Aluksi luulin, että selfie on jokin ulkomainen ja outo
kala, mutta kielitaitoinen tuttava selitti, että kysymys ei ole kapa-
kalasta vaan kyseisen, vähän narsistisen kaverin omakuvasta. Selitys oli paikallaan, sillä vuosi-kymmenien opiskelun jälkeen osasin kansainväliselle vierasporukalle toivottaa terve-tuloa ruåtsiksi ja esitellä itseni kirjastoksi jossa he vierailivat. Tämä virhe on yleisempi maaseudulla, jossa osa väestöstä on vielä kielitaidotonta ja jonka on näin ollen pakko pitäytyä suomeen. Hyödyksi koituu se, että vieraalla aksentilla puhuvat kauppiaat joutuvat pakenemaan onnistumatta myymään tuotteitaan, koska näissä tilanteissa käytän äidiltä oppimaani sujuvaa kontinkieltä.
Seurusteluun facebookissa kuuluu olennaisena osana velvollisuus ilmoittaa missä viettää aikaansa. Minua vähän nyppii kun porukka liihoittelee milloin missäkin ulkomailla ja niiden lentokentillä ja kapakoissa. Joku lentää lainarahoilla tai veronpalautuksillaan Taimaaseen, joku muu kellistelee Mallorkan aurinkorantamilla varmuuden vuoksi oikein kahdella ällällä. Siinä määrin toki nyppii, että ajattelin minäkin laatia tiedotuksen: olen paikassa weesee (suom. vesiklosetti) Sain palautteeksi kymmeniä tykkäämisiä ja pikkuäijien päänkuvia, joiden ilmeet vaihtelivat hämmästyneestä ja yllättyneestä syvään ihailuun. Naisia porukassa ei ollut.
Nykyään puhuvat paljon disinformaatiosta. Sitä pitää välttää jos vain tietää mitä tuo vierassana tarkoittaa. Aikoinaan tiedettiin yleisesti, että kaikki suuret keksinnöt oli tehty Neuvostojen maassa, jossa äänestysprosenttikin ylti usein yli sataan. Nykyään samankaltaista tietoa pakkaa tulemaan Ameriikasta, jossa kaikki on suurta ja demokraattisinta. On luojan lykky, että saa asua pienessä maassa jota suuret ovat aina kilvan pyrkineet suojelemaan ja ohjaamaan. Siitä johtuu, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansakunta, tai sanotaan että ovat ainakin vähän onnellisempia kuin muut ja varsinkin suåtsalaiset.
Minulle seurustelu on todella vaikeaa. Anopin kanssa oli vähän vaikeaa ja niin on rouvanikin kanssa. Parhaani mukaan yritin nuorempana muitakin seurustelusuhteita, mutta kaikki ne epäonnistuivat. Poliisia en tervehdi ja poliitikkoja kaihdan tarpeen mukaan. Tarvetta ilmenee harvoin, yleensä vain vaalien jälkeen. Mutta silloin heitä on jo vaikea tavoittaa.
Vanhuus on salakavala kaveri sekin. Eilen joku kysyi tunnenko uutta naapuria, mr. Alz Heimeria ja hänen Dementia-rouvaansa. Muuttivat Ameriikasta onnellisen Suomeen. En todellakaan tunne muita ameriikkalaisia kuin Donald Duckin, joka ei ole vielä presidentti.
(2019)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti