A R V O P O H J A

             

      Kuva: Irina  1989    (T.Yli-Rajala)       

                        

  Kulttuuri jossa elämme antaa meille arvopohjan. Se voi olla satoja, ehkä tuhansiakin vuosia vanha. Euroopassa sen juuret ovat antiikin Kreikassa ja Roomassa, viimeisten 2000:n vuoden aikana sen pohjana on ollut kristinusko. Jos jokin muu ideologia pyrkii tuon kulttuurin vaikutuspiiriin, syntyy vastareaktio joka hylkii vierasta ja outoa. Vieraassa kulttuurissa voidaan hyväksyä se, mitä kristillisessä maailmassa pidetään sairaana ja jopa rikollisena. Kunniamurhat, sukupolvien ajan haudottu viha ja koston kierre, säälin ja empatian puute. Tieto siitä että käsitys omasta tunnosta on täysin erilainen kuin kristillisessä maailmassa.  

Ihminen voi esiintyä näennäisesti liberaalina, mutta syvemmällä mielensä pohjassa uutta ja vierasta on vaikea hyväksyä. Hän voi kulkea lauman mukana kuin hiiri Hamelnin pillipiiparin perässä, mutta hänen arvopohjansa järkkyy. Syntyy ristiriita, jonka jännitteet nousevat kuplina esiin käyttäytymisessä ja jopa unissa. Voimakas indoktrinaatio pakottaa omaksumaan vieraat käytöstavat, jotka sotivat syvempänä olevaa arvopohjaa vastaan. Esimerkiksi asenne seksuaalisiin poikkeavuuksiin voi olla punainen vaate joka ärsyttää sekä kohdetta että häntä joka kieltäytyy hyväksymästä väitettä, että epänormaali on normaalia. Kysymys on yksinkertainen. Onko luonto kehittänyt seksuaalisen vietin siksi, että laji lisääntyy ja kehittyy terveesti. Vai onko seksuaalisen vietin tarkoitus palvella vain ihmisen mielihyvän tarpeita, täysin itsekkäästi ja muista piittaamatta. Palvella ihmismielen riettaimpia mielikuvia, jotka olemisen kannalta ovat tyhjiä ja hyödyttömiä.

Unia vierastetaan, niitä peitellään eikä niistä haluta puhua koska ne nostavat usein pintaan ja esille asioita, jotka tietoisuus pyrkii peittelemään muistamattomuuden huppuun. Unen logiikka ei suostu asettumaan ihmismielen sitä varten kyhäämiin länkiin, se hyppii ja poukkoilee ajan sykleissä ja irvistelee hapannaamoille, jotka haluavat että kaikki on totta mikä näkyy ja tuntuu. Tarina joka rakentuu alusta loppuun asti unesta ja painajaisista, on vaikea luettavaksi. On helpompaa uskotella itselleen, että tapahtumat sujuvat odotetulla tavalla ja tarinan loppukin on ymmärrettävissä. Varsinkin on tärkeää, että tarinalla on loppu. Loputtomuus tuntuu yhtä ahdistavalta kuin tieto, että elämä jatkuu ikuisuudesta ikuisuuteen ja että se on jatkuvaa ja loputonta ylistyshymniä.

Elämä on elämää myös kuolemassa, ja siihen kuuluu tietoisuus olemassaolosta. Missään vaiheessa se ei tunnista ylistyshymnejä, jos ei loppuakaan. Se vain on se mikä on olemassa ja jonka nimeä ei saa turhaan lausua. (2020)