LIEHAKOT 

                                                                                                       

On olemassa oleva ja ei oleva  (Sartre)

                                                                                                  (Kuva: T.Yli-Rajala)

Ulkomaisia filmejä katsellessa tulevat väkisin eteen kulttuurista johtuvat erot. En voi väittää, että kaikki suomalaiset olisivat samanlaisia, mutta ainakin minua muutamat tavat ja asenteet ärsyttävät. Vieroksun yletöntä ystävällisyyttä aina kun huomaan sen teeskentelyksi. Sanotaan keveästi yhtä ja ajatellaan aivan muuta. Toivotetaan tervetulleeksi kylään ja sitten kun sinne mennään, isäntäperhe hämmästyy sanattomaksi. Mikä teidät tollot tänne nyt toi? Mutta makea hymy naamalla, tietysti.

Ärsyttävää on myös ihmisten luokittelu ylä-, keski- ja alaluokkiin. Tasa-arvosta kyllä puhutaan, mutta käytännössä joko aliarvioidaan tai liehitellään. Kaiken taustalla on varallisuus. Joilla on varaa, heillä on tasokkaita asuntoja, he kouluttavat lapsensa kalliissa oppilai-toksissa. Heidän yhteiskunnallinen asemansa heijastuu ajoneuvojen kalleudessa, osakkeissa, liikeyritysten ja yhteiskunnan johtoteh-tävissä, vaatteissakin. Typerintä on valta ja asema, jotka perus-tuvat perityille arvonimille, joista ammoin sitten voitiin käydä jopa kauppaa ja jotka eivät edellyttäneet sankaritekoja tai muuta yhtei-sölle arvokasta työtä. Jalosäätyisen ei  tarvinnut työtä tehdä, se oli hänelle jopa häpeäksi. Hän voi ostaa pojalleen upseerin viran tämän ollessa vielä lapsi. Ostetut komentovallat näkyivät sitten armeijan tappioina. 

Liehittelyn ajat Suomessa ovat jääneet historiaan. Tasavalta on siloitellut säröjä, samoin työväenliike, kansallinen herääminen ja koulutustason nousu. Opeteltiin ymmärtämään, että opetusta oli saatava niidenkin jotka eivät siitä pystyneet isoja korvauksia maksamaan. Uskoisin, että useimpia meistä tympii sellainen, että riitatilanteissa vedotaan isokenkäisiin ja vaikutusvaltaisiin tuttaviin. Meitä on vaikea saada nöyristelemään pienillä tai suuremmilla kumarteluilta. Herkästi huomataan, jos oikeuden päätöksiin vaikuttaa syytetyn syntyperä tai asema yhteiskunnassa. Sitä kansa ei ainakaan täällä pohjoisessa hyväksy.  

Kun uutisia seuraa, tuntuu kuin oikeudenmukaisuuden vaatimus ja moraali olisivat alkaneet  kansainvälistymisen myötä rappeutua. Kähmintää ja oman edun tavoittelua paljastuu yhä useammin politiikassa ja hallinnossa. Liike-elämässä sitä lienee aina ollut. Vähitellen totutaan korruptioon ja aletaan pitää sitä luonnollisena ja tarpeellisena että asiat sujuisivat. 

Olisiko  syytä antaa periksi ja mennä muiden mukaan, vai pitää vanhoista periaatteista ja jääräpäisyydestä parempaa huolta? Lähettää liehittelijät ja heidän korruptoituneet palvonnan kohteensa takaisin sinne mistä ovat tulleet. (2020)

Tuo Sartren sanoma muistui mieleen kun tässä taannoin heräsin eräänä aamuna ja huomasin olevani syöpäläinen. Kafka on jopa kirjoittanut minusta varoittavan novellin. Muodonmuutos. 

On olemassa oleva ja ei oleva, arveli Sartre. Mutta kumpihan minä nyt olen?