AIKA  ALKOI

                                            Kuva: Usvaa lammella (akvarelli, T.Yli-Rajala 1996)
 

Fiktio syntyy arjen sirpaleista

Aika on ulottuvuus. Se syntyi kun valo ilmestyi. Maailma on se, mikä meitä ympäröi, jossa voi kulkea ja jota voi kosketella. Jos ei ole sokea, maailmassa voi myös nähdä ja kokea. Kokemiseen tarvitaan tunteita jotka eivät ole ainetta vaan värähtelyä. Mikä sitten värähtelee, jos ei aine, niin sitä ei kukaan ole vielä pystynyt todistamaan. Avaruudessa se värähtely taipuu kuin aika, joka ohittaa raskaan massan. Aineellisen maailman ulkopuolella on rinnakkainen unien maailma, joka ei ole fysikaalinen. Skeptikot ja ateistit, materialistit ja nikotinistit eivät tuota maailmaa tunnusta, he selittävät sen ilmiöitä ja näkyjä materialismin pohjalta. Kun maailmankaikkeudesta löydettiin niin sanottua pimeää ainetta ja pimeää energiaa, nekin nimettiin aineellisen maailman käsitteillä. Tuo nerokas väki siirtää syrjään ja piilottaa sellaiset ilmiöt, joita se ei ymmärrä. He sanovat ettei mitään yliluonnollista ole. En sellaiseen minäkään usko, vaan uskon siihen, että ihminen ei ole oppinut vielä tietämään ihan kaikkea. Eikä ehkä koskaan opikaan tietämään.

Unen morfisilla alueilla on muisti, eivätkä unet ole fysikaalisia. Ne ovat alituisessa muutoksen tilassa. Muutoksen suuntaa ihminen pitää joko hyvänä kehityksenä tai se voi hänen käsityksensä mukaan johtaa kohti tuhoa. Muisti voi paljastaa tapahtumia varhaisesta lapsuudesta ja se voi tuoda esiin myös tulevaisuutta. Puhutaan enneunista, vaan eipä ilmiötä osata eikä kyetä selittämään materialismin pohjalta. Näin epäselvän ja pelottavan asian moni piilottaa unohduksen maton alle ja kohauttaa olkapäitään. 

Lapsuus on aika joka eletään vanhempien kanssa paikassa, jota sanotaan kodiksi. Lap-

si on osa vanhemmistaan, asuivatpa he saman katon alla tai eivät. Vanhempi ei voi paeta vastuutaan, hän ei voi käyttäytyä kuin jänis vaaran uhatessa. Lapsi etsii turvaa vanhemmistaan, hän on osa heitä molem-pia. Mikään kulttuurin muutos ei tätä asiaa voi muuksi muuttaa. Suhdetta ei voi purkaa hallitus eikä ideo-logia, se on aksiooma ja parafraasi. Kun on ihmisestä kysymys, tämä ominaisuus ilmaistaan puhumalla, ilmeillä ja käytöksellä. Sen malli on syvällä ihmisen psyykessä, se on kuin parvi unia joilla on muisti ja jotka ovat alituisessa kehityksen tilassa. Kaikki elollinen on unien ympäröimää. Niihin taltioitu tieto ja kokemus ovat vuorovaikutuksessa yksilön tietoisuuden kanssa. Unet vaikuttavat kaikkialla näkyvän aineen maailmassa. Äiti tai isä, joka tappaa oman lapsensa ei ole kokonainen ihminen, sillä hän tappaa osan itsestään ja hänen mielensä uni on pimeä. 

Murrosikä pyrkii särkemään lapsen ja vanhemman yhteyttä. Se on luonnollinen kehitysvaihe kohti yksilön kokemaa tunnetta olemassaolosta. Jonain päivänä lapsi ahdistuu havainnosta, että hän onkin aivan yksin ja vastaa omista valinnoistaan. Että vanhemmatkin ovat ihmisiä, on pelottavaa ja hämmentää tunteita. Lapsi huomaa, että ne joihin hän on luottanut, ovat yhtä heikkoja kuin hän itsekin on. Se tuntuu katkeralta ja siksi on pakko ilmaista mielipahansa, tekee mieli särkeä ja vastustaa, näyttää oma voima.

Oma murrosikäni palaa mieleen. Nyt vanhana aprikoin  monesti, miten ihmeessä siitä selvisi täysijärkisenä. Mieli oli täynnä epäluuloa, itsetunto oli kuin vetelällä nevalla olisi astellut. Oli pelkoa, että nolaan itseni, että minulle virnuillaan takanapäin. Tyttöjen mielestä olin lapsellinen vätys enkä kelvannut seuraan. Kehitykseltään he olivatkin pari vuotta murrosikäisen pojan edellä, mutta sitähän me emme tienneet. Camus oli oikeassa sanoessaan, että kun irrationaalinen ja nostalgia kohtaavat, syntyy absurdi. Kaaos, josta on pakko luovia kohti selkeää aikuisuutta.

Moni on tuon aikuisuuden  löytänyt päätymällä epäonnistumisiin ja rikoksiin. Tai saavuttamalla päämääränsä, vaikutusvallan ja menestyksen. On myös niin, että nykypäivän ihminen pelkää yksinäi-syyttä ja rauhaa, eikä osaa arvostaa vaatimatonta elämäntapaa. Kaiken pitää olla super tai extraa, myös niiden ihmisten joiden kanssa ja seurassa eletään. Maalatut ja meikatut, joutavanpäiväisiä muotioikkuja harrastavat kehonrakentajat ovat suosituimpia kaikessa. Niin myös erotilastoissa. Laumasieluisuus ja muoti vedättävät meitä ja syöttävät meille harhaa, jonka mukaan ihmisten välisillä suhteilla ei ole merkitystä. Tärkeintä on kaikki se, mikä on oma itse ja minun 

Zhivago haikaili olemassaolon tärkeyttä runon sanoin:

Vaan keitä liemme, mistä

kun kaiken kaikkiaan , jää tyhjää puhumista

jälkeemmemaailmaan