DEMONIAA

                                                        Kuva: Painajainen. Akvarelli

                                                        T.Yli-Rajala 2021

Vain veivaamalla saa posetiivarilta 

kommentin

Kerroin tuttavalle viimeöisestä painajaisesta. Yleensä tietoisuus heittää unet mielen romukoppaan, mutta tämä kalvoi yhäti ajatuksissa. Naiskasvoinen demoni ahdisteli minua ovella. Se oli alaston ja häijyä vihaa  hehkui sen silmissä. Et mene tuosta oves-ta, se kähisi ja näytti minulle tutun ihmisen valokuvaa. Katsoin hetken kiusaajan pilkallista ilmettä. Hän on täällä tänään, kiusaaja kuiski ja käänsi väkisin minun pääni näkemään, kuinka tuo kuvan ihminen houri kuumeisena sairaalan vuoteella.

Kerroin unesta siksi, että tiesin tuttavan ihmiseksi jolta puuttuu mielikuvitus ja kyky empatiaan.  Hän alkoi heti selittää että näyt ja unet elävät vain ihmisen päässä. Niitä ei sinne mikään ulkopuolinen ohjaa. Että vielä demoni, hän huokaisi  ylimielisesti.   Sinähän elät ihan keskiaikaa! 

Hiljainen matkustaja on silti aina mukana kyydissä, minä ajattelin. Pedon silmissä voi tarkasti katsoen nähdä heijastuksen omasta kuvasta. Oikean aivolohkon hiljainen tajunta on laaja, vasen lohko valaisee sitä kuin taskulamppu suurta yötä. Se näyttää vihan ja rakkauden, se voi olla myös turvallinen kuin lapsen uni äidin sylissä. 

Viikko painajaisen jälkeen kuulin, että unessa näkemäni ihminen oli kuollut. Asia ilmaistiin tekopyhästi: oman käden kautta. Astelin kadulla kotia kohti ja  pohdiskelin Nemesioksen filosofian yksityiskohtia pääsemättä niistä varmuuteen. Päivä oli päättynyt epätyydyttävästi, sillä tuttava oli taas ilmoittanut kylmästi olevansa skeptikko ja antavansa piut paut Nemesioksille. Tulos tai ulos on tärkein filosofia, eikä se tunne mitään rajoja. Hän oli firmansa johdossa ja tunnisti vain aineellisuuden rajat. Tulevaisuuttakin saattaa ennustaa jos taitaa todennäköisyyslaskennan, hän minulle tähdensi. Etene lineaarisesti, totuudet ovat syklisiä ja aiheuttavat sydämen tykytystä. Taiteessa taso ei merkitse mitään, eikä persoonallisuuskaan merkitse kaikkea. 

Tämä tuttava on mies, joka puhuu monotoonisella äänellä ja itsevarmasti. Hän pyrkii tekemään varman vaikutelman, koska on aina oikeassa. Hän näkee vain numeroita ja graafisia käyriä, mutta ei näe ihmisiä niiden takana. Hänen firmallaan oli vaikeuksia, kaikki käyrät ja mittarit näyttivät suuntaa alaspäin. Hänen avioliittonsa on hajonnut, ja syy on tietysti vaimon. Lapsista toinen on sortumassa huumeisiin ja toinen on pää-tynyt linnaan. Tänä aamuna hän ajoi autollaan kolarin, jonka toinen osapuoli haastoi hänet käräjille. Iltasella kun hän avasi television, rävähti silmille uutinen jonka mu-kaan Venäjä oli osoittanut koko maailmalle taas kerran suuruuttaan. Se  oli hyö-kännyt pienempänsä kimppuun ja esiintyy pelastavana sankarina.

Kun hän minulle kertoi ongelmistaan, muistutin häntä omasta unestani. Sanoin, että eivät näyt ja kuvitelmat ole todellisia, ne syntyvät hänen omassa päässään. Demoneja oli vain keskiajalla. Niin että carpe diem. Ummista silmät ja suu ennen sukellusta.

Demonien toimintaan voi tutustua lähemmin Eyvind Johnsonin teoksessa Tulta ja ruusuja. (Otava 1974, 2.p.),  s. 38.