TYHJÄSSÄ TILASSA

Kuva: Näkökulma. T.Y-R., akvarelli 2000

Lintu lensi yli järvenselän. Kaikki kalat sen näkivät, eivätkä

ymmärtäneet miten joku voi lentää tyhjässä tilassa.

Luin tänään vanhan käsikirjoituksen. Romaani jonka nimeä aina vieroksuin

kun se silmissä vilahti. Sen alkuperäinen työnimi oli Punainen pastoraali. Kun

sitä luin, muistuivat mieleen tunnelmat ja toiveet joita siihen asetin. Jo vuo-

sien ajan se on hävettänyt. Paatosta ja yli pursuavia tunteita. Aiheena on mies,

joka palaa nuoruutensa kaupunkiin ja löytää sieltä entisen ihastuksensa kohteen'

naimisissa nuoruuden vihamiehen kanssa. Ihan siis käypä aihe tarinalle, joka

keskittyy kertomiseen ja jossa tunteet ovat kuin karamellipaperia. Hyvä että

poltin koko roskan, sillä tunteilu on arvostelijoiden mielestä imelää. Ei se kuulu'

nykypäivän ihmisen elämään. Kovaa ja karskia pitää olla runon ja proosan.

Minulla on taipumusta kerettiläisiin ajatuksiin. Epäilen, että kulloinkin voimas-

sa oleva genre vaikuttaa siihen mitä voidaan ja mitä uskalletaan kirjoittaa. Taan-

noin joku sanoi, että hän etsii romaanista aina juonen. Muun laista kirjaa hän ei

suostu lukemaan. Romaanissa kuvattujen ihmisten on oltava todellisen tuntuisia.

Lukija luo heistä mielikuvan, joka on aivan ainutlaatuinen, hänen omansa. Mutta

minä olen sitä mieltä, että tarinasta, joka on mielikuvitusta, kehittyy nukketeat-

teri. Siinä marionetit sätkivät ja kieppuvat lankojen varassa koskettamatta kos-

kaan toisiaan. Lankoja pitävät sormissaan kirjailija, kustannustoimittaja sekä lu-

kijat. Jokainen teos on itsenäinen, kaikista muista poikkeava kokonaisuus ja jos-

sain sen takana piilee kirjallisuudelle irvaileva demoni. Niin kuin kaikessa muussa-

kin, sen päämääränä on sotkea ja haastaa riitaa, se viihtyy kirjallisissa kamareissa

kuin piru perinnönjaossa.

Tuo juonen perään haikaileva lukija ei ollut koskaan avannut Kafkan kirjaa  "Linna",

tai samaisen kirjailijan novellia "Selonteko akatemialle". Entä mitä hän olisi sanonut

Volter Kilven romaanista "Alastalon salissa". Nämä ovat vain pari esimerkkiä tarinoista

 joissa on selkeä ja jämpti juoni. Siksi ne ovatkin kirjallisuutta.

Näistä tietoisena minäpoika (84) keskityn hyvin pieneen ja lukutaitoiseen piiriin

joka ymmärtää haukotella jos ei tekstiä ymmärrä. Pientä piiriä joka pyörii, vaan

ei myötäpäivään. Piiriä, joka taitaa räpytellä silmiään, tavoitella kohteliaita ilmei-

tä ja kohauttaa olkaansa. Vaieta vakavasti. Ero erilaisuuden ja eriarvoisuuden välillä on

korvien välissä, ja introvertti lukija on mieluummin hiljaa kuin aina

samaa mieltä.

Haku: Perinnönjako, pirun näkökulmasta.