Punaviiniä murheeseen Akvarelli 2021 T.Yli-Rajala 

PUNAVIINIÄ  MURHEESEEN

Totuus väreilee kuvauksessa kuin ilma liekin yläpuolella.

Jos kuvaat tuon väreilyn, niin saat todenmukaisen kuvauksen todellisudesta.

On ihmisiä joille tiedon etsiminen on ajanvietettä, ja on niitäkin joille ajanviete on tiedon etsimistä. Minun mielestäni molemmat ovat hakoteillä. Kun avaan television, näen sen uutisista kuvia maailman tapahtumista. Eivät nuo kuvat ole ajanvietettä, koska ne harvoin ovat merkityksettömiä ja keveitä. Näen kuinka tankit jyräävät tykit sojossa pitkin katuja, joilla kirjavan roinan keskellä makaa ruumiita. Häkeltynyt ja pelokas koira etsii tuttuja ihmisiä, jotka heittäisivät ohi mennen haukattavaa. Taustalla räjähtelee ja rakennukset sortuvat ohjusten osumista. Sotilaat juoksevat aseet tanassa ja etsivät ammuttavikseen vihollisia, jotka ovat samanlaisia sotilaita samoissa puuhissa, mutta joilla on erilainen päämäärä. Toiset haluavat valloittaa, toiset puolustavat kotejaan.

Toisella kanavalla kuvat vaihtuvat. Silmille ryöpsähtää mainos, jossa esitellään uutta ja maukasta paistia, jonka kanssa ruokajuomaksi käy punaviini. Ruokajuomaa täytyy hienostuneesti nuuhkaista, maistaa ja nyökytellä tarjoilijalle päätään. Niin että kyllä tämä nyt juomasta käy. Sopii sitten röyhkötellä aterian jälkeen ja ihan ääneen. Elämä on niin turvallista ja elintaso kohtuullinen. Otetaan sotapakolaisia vastaan, kunhan eivät tuo tullessaan koronaa ja pahoja tapoja, perheväkivaltaa ja kieliriitoja. Meillä täällä herrankukkarossa menee hyvin. Jos on huono palkka ja työedut, voidaan lakkoilla. Ajankohta kannattaa valita siten, että voidaan yhteiskuntaa sopivasti kiristää. Lakkoillaan talvella, ettei tarvitse kesäkaudella lakota, silloin on mukavampi levähtää ankaran työahdistuksen lomassa. Mitä enemmän sairaita, sitä tehokkaampaa on sanoa että lisää liksaa, muuten ei hoideta.

Hippokrates pitäköön matalampaa profiilia. Silti olen sitä mieltä, että hoitajat ovat oikeassa.

Tutkimuksissa on todettu, että musiikki rauhoittaa. Ei asia ihan niinkään ole. Kun joutuu katselemaan noita sotakuvia, hajalle ammuttuja koteja ja operaation nimissä murhattuja lapsia, ei mikä tahansa esitys rauhoita. Noita kuvia katsellessa mielen-rauha järkkyy ja elämä alkaa ahdistaa. Joku joka vastaa radion ja television musiikista, ei tätä ymmärrä. Raastavaa meteliä ja paukutusta, esiintyjien hyppimistä ja sairasta pään nyökytystä. Naislaulajat ovat äänestä päätellen kaksitoista vuotiaita ja heidän esityksensä on kuin maaliskuisen kissan naukua. Miehet raakkuvat kuin lahtiin roudattavat porsaat.

Anteeksi nyt vaan uuden musiikin apostolit. Moni hyväksyy tuon kuvauksen musiikin tarjonnasta, heidän päätään särkee. Musiikki ei välttämättä sovi siihen mitä uutisissa kerrotaan. Jos ohjelmasta valittaa, sanotaan että vaihda kanavaa. Minä kuuntelen cd-soittimesta Johan Sebastian Bachin sellosarjaa numero 1,nätin musiikin tohtorin,Seeli Toivion esittämänä.

Periaate jää silti voimaan. Jos uutisia radiosta haluat, pakota itsesi kuuntelemaan musiikkia joka on kotoisin helvetin esikartanoista. Vaihtoehtoja ei siihen hätään ehdi etsiä ja tuskin niitä on edes tarjolla uutisten syrjään.

Eikä vaihtoehtoja ole järjettömälle tappamisellekaan. Pakkomielle yhden kansan suuruudesta ja sen oikeuksista johti toiseen maailmansotaan. Historia ei toista itseään, se vain matkii itseään.

Seeli Toivio.