sunnuntai 28. elokuuta 2022

 



            HULLUT  TANSSIJAT


Kahvilassa me istuttihin, 
teet nautittihin, ja leivoksia
                                         
                                           Kuva: Yksinäisyys.  Akvarelli 2002, T.Yli-Rajaala.

Nämä vanhan ja arvokkaan laulun sanat palautuvat mieleen, kun eksyy lukemaan romaania, muistelmateosta, mitä tahansa proosatekstiä. Se kertoo vain asiaa eikä hypi turhiin luonnon-kuvauksiin tai näkyihin. Silmäilevä lukutapa ei jaksa keskittyä kuvaamiseen, asiaa vaan olla pitää. Digitaalinen kuva tunteista on keinotekoinen, se on kone-elämää. Kirjallisuus joka poh-jautuu vain köyhään arkipuheeseen, ei kykene syvälliseen näkemykseen. Kielellinen kehitys perustuu paljoon lukemiseen lapsesta alkaen ja perheen käyttämään kieleen. Ilman niitä ei synny kirjallisuutta.

Luin kerran mielipiteen jossa ylistettiin yksinkertaista, klassista tyyliä. Ei turhia kuutamoita, syysvärejä, ei sateen ropinata. Ei ilmeitä eikä turhia puheitakaan. Yksivakaa tarina on luotetta-vinta. Kuka sellaisesta nauttiikin, on sitten eri asia. Vain vaka-vamielinen kirjanpitäjä saa siitä nautinnon. Kutkuttaisi tietää mitä tuollainen yksivakaa lukija kokee avattuaan vaikkapa Gabriel Marquezin romaanin Sadan vuoden yksinäisyys, tai Kukapa everstille kirjoittaisi, Millaisia ajatuksia  hänessä herättää  Franz Kafkan romaani Linna. Esimerkkejä on kir-jallisuudessa pilvin pimein. Onneksi kaikki eivät ole olleet klassisen tyylin tai naturalismin kannattajia. Jonkin katsan-tokannan mukaan kirjailijoissa, - niin kuin muissakin taitei-lijoissa, - on onneksi joukko  hulluja, Eivät he kaikki ole edes vähän onnellisia, vaan äärimmäisen onnettomia hulluja he ovat. 

Ymmärtämättömyys, pilkka ja ylimielisyys ovat  ajaneet monet mielenterveysongelmiin. Tässä tragediassa ovat syyllisiä ne, jotka ovat omasta mielestään parempia ja joilla on oikeus ja kyky arvioida muitten aikaansaannoksia. Mihin nuo arvostelijat perustavat oman ylvoimaisen paremmuutensa? Proosan ja runon ymmärtäminen  on monille ihmisille ylivoimaista. He lukevat mieluummin almanakkaa.

Nietsche ilmaisi mielipiteensä näin: 
Ne jotka eivät kuule musiikkia, pitävät tanssijoita hulluina.  

Filosofinen fiktio. 

Otsikon väri epäonnistui, siitä tuli hämärä. Millään ilveellä en osaa sitä saada
näkyviin. Tämän proosalastun nimi on HULLUT TANSSIJAT.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti