KUUN VALOSSA 

                  

      

     Kuva:  Sisäpalvelusohjesääntö

Pöydällä on kirja avoimena. Manu oli selannut sitä ja merkinnyt sivulle 22 kohdan, johon oli ehtinyt. Teksti näytti valjulta ja värittömältä, siinä oli kirjattu samoja sanoja peräkkäin kuin sotilaita, kirjaimet pystyssä  ja falangi falangilta. Minä en yleensä lue romaaneja, harrastan elämäkertoja. Niissä saa kosketuksen todelliseen elämään ilman kirjoittajan keksimiä koukeroita, hän selitti ja katsoi minua arvioivasti. Minua kyllästyttää sellainen asioiden vatvominen jota esimerkiksi Dostojevski harrasti. Hän poukkoili varsinaisesta aiheesta ja taas yllättäen takaisin alkutarinaan. Sellainen on häiritsevää ja vie lukunautinnon.

Kirjailijan keksimät koukerot? Niitähän ovat muistelmateokset  täynnä. Manu on niitä realismin ja klassisen selittämisen kannattajia, minä ajattelin. Oletko koskaan yrittänyt lukea Eyvind Johnssonin kirjaa Tulta ja ruusuja?  Jos haluat selkeän maailmankuvan joka sopii tähän aikaan, lue hänen henkilökohtaiset kokemuksensa demoneista. Hän sattui silminnäkijänä paikalle kun demonit kiipeilivät Kremlin seinää pitkin kohti räystästä. Paholaiset Astalot, Sebulon ja Asmodaios saapuivat mullanhajun, varhaistenkukkien tuoksun ja käymälänlemujen aallon kantamina. He kiipesivät riuskasti harmaata kalkkikiviseinää myöten ylöspäin ja heistä heittyi häilähteleviä varjoja muureille. He pysähtyivät halkeamiin niin kuin sisiliskot ja kuiskailivat innokkaasti. Räystäskourulle he istuivat neuvottelemaan ja katselivat pehmoisessa kuun valossa nukkuvaa kaupunkia. Haluan vielä hetken katsella ja miettiä, sanoi Astalot. Haluan saada muistikuvan kaupungista sellaisena kuin se on nyt, ennen suureen valtakuntaan palauttamista.

Nämä demonit edustivat Belzebupia, joka ei itse halunnut sekaantua asioihin kun avustajia oli saamaksilla. He olivat syvällisesti perehtyneet vanhusten, naisten ja lasten pommittamiseen ja heitä ylistettiin sankareina.

Paholaiset laskeutuivat talon keskimmäisestä savupiipusta. Innokas Asmodaios hiipi nopeasti käytävien läpi ja päätyi neljään, viiteen kammioon ja koetti riivata myös  toisessa makuusalissa. Parhaiten hän onnistui keittiöoastossa, jossa leivottiin ranskalaisia croissantteja. Siellä hän riivasi tytön joka oli kotoisin maaseudulta eikä osannut vastustaa lähentelevää Asmodaiosta, joka tarjosi hänelle viinaa ja huumeita. Kauniita tulevaisuuden kuvitelmia ja rakkautta, vapaata lehdistoä ja muotia. Kyseinen tyttö tuomittiin kolmeksi vuosikymmeneksi  työleirille Siperiaan.

Kyllä minä kerran yritin aloitella tuota kirjaa, mutta kun en jaksanut niin panin sen syrjään odottamaan että kenties viisastuisin joskus. Nykyään minä pitäydyn dekkareihin ja ajanvieteromaaneihin, elämäkertoihin ja hengelliseen kirjallisuuteen. Viimeksi luin Fredmanin epistolat alusta loppuun ja soittelin luuttua katolla Astalotin kanssa, jonka hengitys haisee valkosipulille. Niin että turha minua on demoneilla pelotella. Minä uskon vain tiukasti tosiasioihin, Manu minulle selitti.

Niinpä. Ehkä on parempi että mielikuvituksettomat pysyvät tosiasioissa. He eivät tiedä että sellaisia ei ole olemassakaan. Eyvind Johnsson sai tietämättömyydestään Nobelin palkinnon. Tilaisuudessa ei nähty demoneita, niin kuin eräissä muissa palkintojen jakotilaisuukissa. (2022)

Eyvind Johnsson: Tulta ja ruusuja.

Asiassa pitäytyvien tosikoiden on syytä tutustua armeijan sisäpalvelusohjesääntöön..