lauantai 22. heinäkuuta 2023

                                      


                                 SOTAPOLIISI  ISTUI  PUSIKOSSA






Sotapoliisi istu johonaki pusikos. Akryyli tai joku sekavärityö,
Kerttumaria 2o23.

Kerron nyt vähän Suomen ja Venäjän välisestä rajakahakasta 1939-40. Miehet olivat lähtemässä hiihtelemään metsään, kun kesken kaiken jokin harhaluoti lävisti ranteen. Siitä tuli elämän pituinen vaiva. Koko ikänsä haavoittunut moitti vihollista, joka käytti aseitaan holtittomasti ja ammuskeli minne sattui.

Minun vaarilleni kävi niin, että sattui luoti lävistämään olkapään, juuri kun hän oli joukkueen kanssa saanut tehtäväkseen käydä puhuttelemassa noita holtitto-mia vihollisia. Hän oli porukan ainoa kielitaitoinen ja oli varautunut toivottamaan kohteliaasti drastuit i dobryi vetser tavaritsit, rugi ver. Mutta luoti se vaan vei vihulaisten sotasairaalaan, jossa hän sai maata vankina levossa pitkään. Sairaalassa hän sai hypochondria oireyhtymän. Tämä ns. sivistyssana on latinaa, joten epätietoinen lukija voi tarkistaa sen merkityksen googlen englanninkielen sanakirjasta, josta kaikki ongelmat nykyisin selviävät. Siellä osataan jopa latinaa, joskin amerikkalaisella aksentilla.

Kun erimielisyydet oli sovittu ja vihulainen saanut sen, mitä välttämättä tarvitsi, pääsi vaarikin takaisin kotiin. Vaarilla oli alzheimerin tauti ja niinpä hänet pantiin sairaa-lassa tutkimuksiin ja pois näkyvistä. Kertausharjoituksiin häntä ei kotimaassa enää määrätty. Joka yö unessa hän istui pensaikossa ja siitä ohi käveli sotapoliisi. Aina hän heräsi, hieraisi leukapieltään ja nukahti uudelleen. Sitten hän näki sellaista unta, että hän itse käveli pensaikon ohi ja sotapoliisi istui pusikossa. Hän heräsi taas, taittoi päänsä alle sanomalehden, jonka nimi oli Pravda (Totuus) ja nukahti taas uneen. Hän käveli nyt pensaikon ohi ja näki, että siellä istui sotapoliisi.

Nyt hän nousi ja päätti olla nukkumatta, mutta nukahti silti. Unessa hän istui nyt sotapoliisin takana ja näki kuinka pensaikko kulki heidän ohitseen. Se kantoi banderollia jossa luki: ohi on, ohi on, tämä marssmme pian ohi on. Joku hänen vieressään kuului sanovan, että asia ei ole näin, vaan se on aina väärinpäin. Älä usko kaikkea mitä lääkärit sinulle valehtelevat. Antaa vihollisen marssia, se on kaikkien pienten kansojen puollella.

Niin kauan hän kärsi tuosta painajaisesta, että alueterveyshallinto kiinnostui tapauksesta ja antoi määräyksen, että ajatteleminen ja puhuminen oli häneltä vast´edes kielletty. Hänet vietiin pakkopaidassa uudelleen sairaalaan, eikä kukaan enää häntä uskonut. Hyvin vapaamielinen politrukki häntä siellä valvoi ja esitti resita-tiivisella kurkkuäänellä otteita ulkopolitiikasta ja kansainvälisyydestä. Sanomaa hän ei ymmärtänyt, mutta nuotti oli aina sama.

Tämän tarinan olen joskus kuullut luotettavalta sotakirjeenvaihtajalta, Daniil Ivanovits Juvatsovilta, joka saattoi olla vaarin kummin kaima, kaksoiskansalainen Priozerskista. Hänellä on joskus taipumus muuntaa totuutta.

Resitatiivinen. Talvisota. Daniil Juvatsovits Harms.

2 kommenttia: