NOUSUKIERTEESSÄ
Tuttavalla oli pankkitili toisessakin pankissa. Hän ei ollut käyttänyt sitä ja siksi tili oli unoh-tunut. Tietokone, jota voidaan syyttää kaikesta, oli hajamielisyyttään lähettänyt tuolle unoh-tuneelle tilille erään firman suuria maksuosoituksia. Älkää vaan kysykö miten se oli mahdol-lista, ei tuttavakaan kysellyt, vaan riensi oikaisemaan moisen epäkohdan. Onhan käsittämä-töntä että tili alkaa pullistella vaikka pankki sieltä nyhtää säännöllisesti korvauksia ja kuluja joiden perusteita kukaan ei tunne. Tuttava käytti heti kaikki vastaan ottamansa rahat elämän laadun parantamiseen. Hän osti kalliin auton käteisellä ja teki pitkiäkin ulkomaan matkoja. Hän sijoitti rahaa tuottaviin kohteisiin ja osti pörssiosakkeita.
Pienessä pitäjässä alkoi kiertää huhu, että tuttava oli voittanut lotossa silmittömän suuren europotin. Hänellä oli sijoituksia siellä täällä ja tukuttain osakkeita. Tuttava ei itse ollut tietoinen rahakkaasta maineestaan, mutta huomasi olevansa yhä suositumpi seurapiireissä. Häntä pyydettiin sähköosuuskunnan, sonniyhdistyksen ja monien muiden johtokuntiin. Jopa pääkaupungin liberaalien torvisoittokuntaan.
Puolueet kosivat häntä ehdokaslistoilleen. Kutsuja alkoi sataa matineoihin, taidenäytteyihin ja naisyhdistysten järjestämiin kissanristiäisiin. Juhlapuheita häneltä vaadittiin monissa tilaisuuksissa, hautajaisia myöten. Kaiken lisäksi hän havaitsi ympärillään parven ennen tuntemattomia ystäviä ja olkaan taputtelijoita. Jopa sukulaisetkin alkoivat ottaa yhteyksiä oltuaan vuosikausia melkein kadoksissa. Sähköpostiin ja puhelimeen hän sai tarjouksia, joihin vastasi aina säntillisesti: neiti hyvä, teillä on väärä postisoite. Tämä on Toropaisella. Hän sulki puhelimen ja istahti telkun ääreen seuraamaan ajanvietettä, jossa nätit maalta Helsinkiin pari vuotta sitten muuttaneet missit ja artistit esittivät bändin tahdittamina biisejä lausuen ällät rennon sivistyneesti helsinkiläisittäin ja unohtaen tyystin alkuperäisen mie-kielensä. Syvää myötätuntoa kokien hän seurasi pankinjohtajaa vastaan käytyä oikeusjuttua, jossa tätä syytettiin kavalluksista. Mitä lienevät nekin, hän ihmetteli.
Kaikista tarjouksista parhaat hän kuitenkin hyväksyi ja on nykyisin paikkakuntansa merkki-mies, jolle puuhataan neuvoksen arvonimeä ja mahdollisesti myös muotokuvaa kunnantalon seinälle. Joskus hän pysähtyy miettimään kuinka ihmeellisiä ovat nämä demokratian kiemurat. Että ihan tavallinen, varhaiseläkkeelle siirtynyt maalaismieskin voi ystävien avulla nousta yhteiskunnan huipulle. Ei siinä tarvitse olla muita oppineempi eikä rikkaampi, kun vain muistaa elää vaatimattomasti ja ottaa vastaan nöyrästi kaiken sen, mitä ylhäältä annetaan. Senhän totesi jo kuplettimestari Tannerkin aikoinaan.
Ihminen älä sinä hermostu, ihmettele vaan,
ota sinä vastaan kiitellen mitä ylhäältä annetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti