Matkalla juttelimme sputnikista. Meitä häiritsi se, että väärä porukka oli onnistunut lähettämään ensimmäisen tekokuun. Lauri oli innostunut tähtitieteestä. Hän kuulusteli minua. Tiedätkös sinä mitä on Linnunradan keskipisteessä? Hän kysyi ja näytti omahyväi-seltä. Ei siellä mitään ole, vastasin ja olin oikeassa silloisen tietämyksen mukaan. Ei tuohon aikaan vielä tiedetty mustista aukoista mitään. Hän näytti pettyneeltä, koska luuli että minä kuvittelen, että siellä on jokin auringon kaltainen keskustähti.
Aikuisena hänestä tuli mies, joka arvosti tiedettä. Hän oli sitä mieltä, että ihminen kykenee luomaan ajattelevan ja tuntevan robotin. Siksipä minua hämmästytti, kun kuulin että hänestä tuli lopulta pappi. Kun joskus tapasimme, jatkui meidän välisemme debatti. Halusin ärsyttää tuota omahyväistä neropattia joka ei halunnut erottaa henkeä aineesta. Minä luennoin hänel-le ärsyttävän itsevarmasti. Puhutaan älylaitteista. Mitähän ne muka ovat? Tietoisuus ei pii-lottele laitteissa. Se ei ole samanlaista kuin jokin ohjelma radiossa tai televisiossa. Tietoi-suus ei synny jonkin elimen toimintojen tuloksena. Sitä voi verrata energiaan tai informaa-tiokenttään. Maailmankaikkeudessa tietoisuudelle ei tarvitse kuvitella ihmismäisiä ominai-suuksia. Ei tarvitse kuvitella tarkoituksia, sitä että se pyrkii johonkin päämäärään. Opetuslapset kysyivät, milloin kuolleet pääsevät lepoon? Milloin uusi maailma ilmestyy? Jeesus vastasi heille: se mitä odotatte, on jo tullut, mutta te ette sitä käsitä.
Uskonto ja tiede eivät ole verrattavissa samoilla argumenteilla. Ne oikeuttavat olemassao-lonsa käyttämällä metaforaa ja kuvaamalla riippuvuuksia ja vuorovaikutuksia samaan tapaan. Kuvaaminen riippuu siitä kuka kuvaa ja tulkinnat ovat tulkitsijoiden mielikuvia. Skeptikko on yhtä oikeassa kuin kiihko uskovainen. Minä haluan jutustella papin kanssa, en halua kuulla teologin saivarrusta, sanoin Laurille josta oli tullut rovasti. Hänellä oli loukatun pälyilevä ilme.
Jos kone opetetaan ajattelemaan, tunteeko se empatiaa, myötätuntoa väärin kohdeltua koh-taan, minä häneltä tivasin. Omaksuuko kone opettajansa maailmankatsomuksen, onko ko-neella omatunto? Miten kone suhtautuu oppiin, joka kieltää tappamasta? Onko metallista ja muovista kootulla ihmisen luomuksella oma itsetunto.
Näin me kuljimme vanhoina nuoruudesta tuttua siltaa kohti. Taivaalla lensi satelliitti, joka seurasi meitä ja teki havaintoja. Vaan se meitä ei kiinnostanut, koska emme siitä tienneet. Minä pohdin, että mikä tässä elämässä oli meiltä jäänyt huomaamatta. Onko meidän elämämme anakronismi? (2023)
Mietteitä:
Kaikille opettajavainajille tiedoksi. Ähäkutti, tiedän nyt paljon enemmän kuin te!
Järki on ihmisen ongelmista vakavin.
Onko niin, että vain huppu päässä saa pankinjohtajan heltymään?
Onko neitseys kristillisyyden seurausta vaiko päin vastoin?
Vasen, vasen, vasen! Alkutahdit Narvan marssiin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti