V A N H U U T T A

                                                                                                   Aurinko Hartaan selän yllä. Akvarelli, 2022.

Lyhytproosaa

On masentavaa huomata miten vähin perustein ja  huolimattomasti arvioidaan ikäihmisen tekemisiä. Niissä nähdään aina jotakin avutonta ja heille puhutaan kuin lapselle. Heidän kirjoituksiaan ei lueta, koska ei viitsitä ajatella. Ei heitä ymmärretä, vaan tuijotetaan ikää kuin kellotaulua jonka viisari viisaa taaksepäin. Näitä minä ajattelin ja kuljin Madetojan patsaan ohi. Piti mennä Franzenin puistoon kuuntelemaan tuomiokirkon kellon kumahtelua. Se tuntui niin tutulta. Kävin katsomassa myös Merikosken lyseon kivijalkaa. Vieläkö siinä näkyivät sodan pommitusten  jäljet? Sirpaleet olivat siihen hakanneet rosoisia lommoja. Kaikki ne, jotka viisaria  tuijottavat, toivotan autiolle saarelle. Mukaan antaisin tylsän dekkarin ja puhelinluettelon, joista he elämänviisautensa ammentavat.

Puistossa istuin tutulle penkille ja katselin ajan kuluksi pulua joka tepasteli lähelle. Se oli  kai tottunut saamaan pullan murenia. Ajattelin, että orgaaninen ja epäorgaaninen maailma  ikään kuin riippuvat langoista, joita minun henkeni ohjailee. Koko elämä on ollut kuin unta,  jossa liitän erilaiset hahmot yhteen. Luulen olevani ainoa laki luonnossa, laki jolle kaikki  muut on alistettu. Taisi olla Ludwig Tieck joka tämän paranoijan oli minuun istuttanut.

 Tunsin turhauttavaa alemmuuden tuntoa Franzenin katseen alla. Kivinen patsas mietti,  mutta ei sanonut mitään. Kaivoin povelta taskumatin ja kulautin suullisen brändiä. Aika tuimaa, mutta piristävää.  Sydän osoitti mieltään, heikotti. Pälyilin ympärille, piti varoa ettei kukaan tiukkapipo näe  miten aikaani kulutin. Povitaskussa puhelin soi, olin valinnut siihen soittoääneksi kukkuu.

Vastasin puhelimeen. Ruumishuoneella, vainaja Kalpio puhelimessa. Siellä pidettiin hiljaista  hetkeä, kukaan ei sanonut mitään. Sitten tuttu ääni äyskäisi, että mitä sinä siellä Oulussa  teet? Miksi et tullut tänne Tampereelle niin kuin sovittiin? Etkö tiedä, että Tampere on . Aamulehden mukaan johtava kaupunki kaikessa. Jopa polkupyörissä ja saunakulttuurissa.

Minä vaan kävelen meren rannalla Oulussa, ja sen puistoissa. Muistelen ja kuuntelen lokkien  tuttua kirkunaa ja vanhan kirkon kellon kumahtelua. Tämän puiston alla on neljä vuosisataa vanha satama. Monet muistot nostavat nuoruuden mieleen, eikä muu oikeastaan tällä haavaa kiinnosta. Niin että pitäkää kokousta ilman minua, ehkä se  niinkin onnistuu.

Mutta miksi ihmeessä minä kaikesta huolimatta istun täällä Tampereella, jossakin missä lie Linnainmaalla ja mistä ihmeen kokouksesta höpisin puhelimeen, josta ääni uteliaasti tiedusteli missä  minä nyt olen. Unohduin hetkeksi miettimään tätä ongelmaa, kunnes puhelin kukkui taas, ja  taaskin.

Kukkui, vaan minähän jätin tällä kertaa vastaamatta. (2023)

                    ASIA:  Franzen

                                Mietteitä:

                                 Isänmaan vaatimukset kohdistuvat äitiensä poikiin.

                                  Jos haluat vaikuttaa, vaihda moraali pilkkaan.

                                   Jos katsot ahdingossa taaksepäin, näet ystävän