Autio. Akvarelli K.Maria 2023.
Luukut oli suljettu eikä sisävalo päässyt pakenemaan ulos pimeyteen. Kaupasta oli tuotu valkoista käärepaperia, johon kauppias kietoi äidin ostamat tavarat. Eipä niitä paljon ollut. Ennen syömistä siivilöitiin ruisjauhot, niistä löytyi kuivettuneita toukkia. Äiti sanoi, että viljaa oli pakko tuoda Saksasta, kun kaikki muut tiet olivat tukossa sodan takia. Oikeasti se vilja tuli jostaki Hollannista, hän vielä tarkensi ja vilkaisi minua. Ymärränkö minä?
Kyllähän minä ymmärsin. Seura-lehdessä oli takasivulla sarjakuva Ratsupoliisi King, jota minä luin joka viikko. Äijällä oli koppahattu ja punainen asetakki, sellainen mitä isä ni-mitti kenttäpuseroksi. Jos oikein muistan. Nyt hän oli rintamalla ja ampui siellä vihollisia. Lomalla hän toi meille kaikenlaisia pikku tavaroita, rasioiden kansissa oli iso tähti ja kaikki kirjoitukset olivat omituisen sekavia. Viholliset eivät osanneet varmaankaan lukea ja sanat he kirjoittivat väärin. Ärräkin katsoi väärään suuntaan ja joku kirjain oli kuin katiska kaislikossa.
Minä piirtelin illalla keittiön pöydän ääressä lentokoneita. Ne olivat suomalaisia ja niiden siivissä oli hakaristi. Aina kun minä niitä piirtelin, torui äiti että älä maalaa pirua seinälle. Ei hän sanonut mitä sillä tarkoitti, mutta joka kerta kun niitä piirsin, alkoivat hälytys-sireenit ulvoa ja kuului outoa jytinää. Piirustus jäi pöydälle ja me äidin ja veljen kanssa piilouduttiin kamarin tiiliuunin nurkkaan. Äiti sanoi, että ei siitä muuta turvaa ole, mutta sirpaleiden takia. Saksalaisilla oli Ounasvaaran rinteellä iso ilmatorjuntatykki. Se kun jysäytti, niin kattokruunu heilui ja luukkujen takana olevat ikkunalasit helisivät.
Hälytyksen ohimerkki oli erilainen. Se helpotti oloa ja oven raosta nähtiin kauppalaan, jossa näkyi useita tulipaloja. Lähitalojen ikkunat olivat vielä pimeitä. Katselin pöydällä lojuvaa piirustusta, mutta ei tehnyt enää mieli jatkaa sen parissa. Päivällä äiti kävi puhumassa naapurin vanhalle miehelle. Sen piti kyhätä meille lukittava puulaatikko, johon voitaisiin panna ne tavarat, joita joka päivä tarvittiin. Kupit ja lusikat, lautaset ja lankakerät. Voi olla että joudutaan lähtemään äkkiä.
Niin me sitten jouduttiinkin lähtemään. Pommituksia oli usein ja niitä oli paettava kauemmas maaseudulle. Se paikka oli Tuhnaja. Matkaa tehtiin ensin kävellen, mutta sitten vaappui meidän ohi pieni kuorma-auto. Äiti viittilöi ja auto pysähtyi ottamaan meidät kyytiin. Mies puhui ruotsia, mutta selvisihän hänelle mihin oltiin matkalla. Tuhnajasta saatiin huone, jossa elettiin jonkin aikaa. Isäkin ilmaantui lyhyesti meitä katsomaan. Minulle kävi aika pitkäksi, mutta veli löysi äkkiä kavereita ja kävi uimassa läheisen järven rannassa.
Kotiin palattiin, mutta nyt tarvittiin sitä puulaatikkoa. Kuulin kun aikuiset päivittelivät että on tehty rauha ja mitähän nuo saksalaiset siitä sanovat. Kotona pakattiin vähäiset tavarat, mutta kaikki huonekalut saivat jäädä sinne. Sekin seinään kiinnitetty posliininen kahvimylly, jota aina ihailin. Ja minun uusi kuorma-autoni, johon saksalainen aliupseeri oli antanut ostorahat. Syysilmassa lähdettiin kävelemään asemalle, jossa vallitsi seka-sorto. Ihmiset tungeksivat kantamuksineen ja kaikkialla kuljeskeli saksalaisia sotilaita konepistooleineen. Ne olivat uusia, jostain muualta tulleita ja niitä pelätiin. Luimistellen noustiin junaan, joka lähti hitaasti puksuttamaan kohti Oulua. Juna oli niin hidas, että vanhempi veli kertoi joskus aikuisena, että hän aina välillä käveli sen rinnalla ulkona.
Tuo muistikuva taisi olla vähän liioittelua. Mutta oikeasti tapahtui niin, että meidän lähdön jälkeen koko Rovaniemen asema täjähti taivaan tuuliin, niin kuin äiti asian ilmaisi. Mutta minä piirtelin taas toisen pöydän ääressä. Lentokoneet pommittivat meidän tava-roita, jotka olivat joutuneet hukkaan matkalla Rovaniemeltä Ouluun. Katselin pimeää maisemaa ikkunasta, nyt sitä eivät enää peittäneet puuluukut. Äiti sanoi, että isä oli nyt Lapin sodassa ja saksalaiset pakomatkalla Norjaan.
Minä piirtelin ja piirtelin. Ikkunasta näin vain tyhjää yötä.
Miettehiä:
Elämä on lyhyt. Silti senkin kuluttamiseen moni tarvitsee ajanvietettä
Euroopan kulttuurilla on kristillinen pohja. Moni pyrkii sen kieltämään ja haluaa tuhota sen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että jos astia tyhjätään virtaa entisen tilalle uutta sisältöä.
Ihmisiä suviyössä. Minä kuulen vain perämoottorin
Taiteilija kuoli juoppohulluuteen. Kriitikko sai kritiikin kannukset.
Asia: Lapin sota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti