KÄSIKIRJOITUS

        Lyhytproosaa

                                     

                                                                       Depressio. Akvarelli 2021 T.Y-R.

Istuin pihakeinussa kun näin hänet viimeisen kerran. Hän roikotti vasemmassa kädessään muovipussia. Viereen päästyään hän esitteli pussin sisältöä, se haisi voimakkaasti kalalta. Iso hauki siellä pötkötti, henkensä jo menettänyt ja silmät killillään. Minä toin sen teille, hän sanoi ylpeänä. Anna se akalles että tekee siitä kalakeiton.

Nainen oli vähän humalassa. Huivi kaulaan kietaistuna, päässä vanha hattu joka näytti olevan 1970-luvun kasakkamuotia. Onko sulla kaljaa, nainen kysyi ja vilkuili ulko-ovelle. Antasit lasin jos sulla on, tai vaikka pullon. Mulla on saakelinmoinen jano.

Lähdin hakemaan olutpulloa ja hän seurasi perässä, ihan pyytämättä. Kohteliaisuus ei kuulunut tämän naisen tapoihin. Etsin pullon keskikaljaa ja annoin juomalasin, jonka hän otti vastaan vähän ylimielisen näköisenä ja lähti seikkailemaan olohuoneeseen. Lasin hän nosti kirjahyllyn päälle ja joi suoraan pullon suusta. Siirteli samalla valokuvia toisiin paikkoihin ja käänsi niitä niin, että kuvien naamat olivat seinään päin. Sitten hän kiinnitti huomionsa kukkamaljakkoon, jonka nosti huolellisesti suutaan muikistaen lattialle. Minä olen vienyt tällaset kaatopaikalle, hän sanoi ja katsahti minuun voitonriemuisesti. Kaikki kirjat, joita meillä oli paljon, minä paketoin pusseihin ja vein polttouuniin. Mitä niillä muka enää tekee, kun on kaikki lukenut tai pitänyt niitä vaan lisänä huoneen sisustuksessa.

- No miten sinun miehesi siihen suhtautui, minä häneltä utelin.

- Se on taas komennuksella, jossaki ulkomailla. Lähtiessä se käski olla ja elää siivosti. Niinpä minä päätin vähän siivota. Enka minä enää kirjota pätkääkään tässä elämässä. Mä olen saanu tarpeeksi kritiikistä.

Nuorempana hän oli julkaissut pari kirjaa ja novelleja aikakauslehdissä.

Nainen siirtyi nyt toiseen huoneeseen jossa alkoi siirrellä kalusteita uuteen järjestykseen. Hän pani neljä tuolia peräkanaa ja nimitti sen jonoksi. Tänään mä sain tiedoksi, että mulla on skitsofrenia. Niin kun en olis sitä jo ennen tienny mihin ne pyrkii. Että julistaa mut hulluksi.

Minä katselin touhua syrjästä ja toivoin, ettei kukaan soittaisi ovikelloa. - Älä luule, etten minä näe niitä, hän sanoi ja tuijotti hetken aikaa syyttävästi. - Minä huomasin ne heti kun ovesta sisään astuin.

Puhuessaan hän työnsi tuolijonoa niin, että olohuoneen matto meni ruttuun. Nainen tökki mattoa jalallaan, ja nyt huomasin että hänellä oli vanhat aamutossut. Käsillä hän teki outoja liikkeitä, kuin olisi hätistellyt näkymättömiä vieraita pois tieltä.

- Eivätkö ne häiritse yhtään kun juoksentelevat täällä pitkin poikin ja nurkasta toiseen, nainen kysyi uteliaasti. Hän näki taas olemattomia. 

Mitäpä siihen olisi sanonut. Elättelin toivoa, että keksisin tekossyyn ja saisin hänet lähtemään ulos.

- Minä näin aamupäivällä jonkun akan joka pesi talon ikkunoita, nainen alkoi kertoa edesottamuksiaan. Pysähdyin siihen katsomaan ja juteltiin jotakin. Sitten minä poimin pari kiven murikkaa ja paiskasin ne pestyyn ikkunaan. Pirstaleiksi meni ikkuna, ja se akka kiljui niin että minä lähdin siitä tänne.

-Kiitos kalasta, minä sanoin. Piti tästä lähteä asemalle juuri kun tulit, niin että mitä jos sinäkin lähtisit vaikka kotiin.

Tartuin puhelimeen ja teeskentelin tilaavani taksia.

- Pääsenkö samaan kyytiin, nainen ehdotti. Otetaan se kala mukaan ja paistetaan jossain nuotiolla.

Nainen lähti ja jätti jälkeensä haisevan kalapussin. Vilkaisin sitä, avasin ja näin yli-ikäisen hauen raadon.

Se oli kiedottu hänen viimeisimpään käsikirjoitukseensa, jonka minä olin luvannut silmäillä. En siksi, että osaisin arvioida sen tasoa, vaan siksi, että pääsin hänestä eroon lupaamalla kertoa mielipiteeni hänen romaanistaan jossa oli kolmatta sataa sivua.

(2023)

Asia: Skitsofrenia

Mietteitä:

Hän on taitava ja piirtää hetkessä kuvan. Se ei ole näköinen, mutta kaikki tietävät ketä se esittää. Siksi häntä rangaistaan ankarasti.

Hän on niin viisas ja moderni, ettei koskaan näe unta

Hallinnossa parhaat asiantuntijat eivät ole oppineita, mutta asiantuntijoita he silti ovat

Helpoin tapa erottaa tietoisuus rappiosta on julistaa, että tämähän on vain sitä nykyaikaa

Ihminen pyrkii tekemään seksistäkin taidetta