lauantai 24. elokuuta 2024

            
    
        




ISÄNMAA 
 
LYHYTPROOSAA
                    

Spes patrie
                           Akvarelli 1998 T.Y-R.                             

                

Lapsi syntyy ympäristöön jossa hän oppii puhumaan, ajattelemaan ja tuntemaan. Se on kulttuuriympäristö joka on hänelle elämän alku. Ilman omaa kulttuurin identiteettiä kasvanut ihminen joutuu voimakkaiden ideologioiden pyörteeseen ja hänestä kasvaa vähitellen helppo ja voimaton saalis imperialismin verkkoihin. Ihminen joka ei ole mitään eikä ole mistään kotoisin, arvostaa vain pintapuolista menestystä ja kääntää nenänsä aina siihen suuntaan josta leijuu rahan haju. Hänestä tulee puolustuskyvytön saalis kansainvälisille talouden ja politiikan markkinoille. Hänestä tulee myös tunteeton pyrkyri, joka juoksee vain rahan ja ulkonaisen menestyksen perässä. Ilman kansallista identiteettiä kasvanut lapsi ei koe perhesitetä tärkeinä. Hän ei ymmärrä, että perheen sisäinen koheesio antaa voimaa ja turvaa ja että sen käyttämä kieli, tavat ja ajattelutapa kumpuavat syvätä ihmisen olemuksesta. Ilman tuota tuntemusta ihminen on kuin kala kuivalla maalla. Oman identiteetin tunnustaminen auttaa luomaan myönteisiä asenteita myös muiden ihmisten ja kansojen olemassaoloon. Se antaa terveen pohjan yhdessä elämiselle ja lopettaa riidat ja väkivallan, joka pyrkii alistamaan ja yhdenmukaista-maan kaikki samaan muottiin.

Onko kansainvälisyyttä, että asiakkaita kieltäydytään palvelemasta näiden omalla kielellä heidän omassa maassaan? Se on rasismin muoto, ja ilmaisee asenteen, että kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Vain yhtä ainoaa, keinotekoisesti opittua ja vierasta kieltä pakotetaan puhumaan. Se palvelee indoktrinaatiota, joka tähtää samankal-taistamisen hyväksymiseen. Jos perheessä aletaan puhua vain vierasta kieltä siksi, että lapset oppivat käyttämään vain sitä ja ajattelemaan sen ehdoilla, tehdään lapsille väkivaltaa. Heiltä riistetään mahdollisuus oppia oman elinympäristönsä kulttuuri. Heidän elämäänsä rajoitetaan väkivaltaisella tavalla, ja heistä tulee avuttomia uhreja. Heistä tulee myös välinpitämättömiä, itsekkäitä ja tunteettomia vaeltajia jotka eivät tunne olevansa koskaan kotona.

Äidinkieleksi katsotaan se kieli, joka on ilmoitettu lapsen äidinkieleksi silloin, kun hänen nimensä ilmoitetetaan väestörekisteriin. Äidinkielen voi myös vaihtaa kirjal- lisesti väestötiedoista vastaavalle tietorekisterille. Lapsen tulevaisuus, hänen kansal-linen identiteettinsä alistetaan näin vanhempien satunnaisten mielijohteiden ja pel-kojen varaan. Heitä "kansainvälistetään" lupaa kysymättä. Tällainen menettely on tuttua totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa lapset ovat valtion omaisuuttta.

Tuollaisten lasten isovanhemmat ovat pitäneet puolensa ja taistelleet ulkopuolelta tuvevia vaatimuksia ja väkivaltaa vastaan. Ovatko nykypäivän kansainvälisyyden nimissä konhottavat vanhemmat unohtaneet mitä  tarkoitetaan sanoilla äidinkieli ja isänmaa?

Asia: Äidinkieli. Mitä on konhoottaminen? Kysy eteläpohjalaiselta. 

SAIVARRUKSIA:

Merkkien palvominen on oire aivojen rappeutumisesta 

Kärpäsen sielunelämää: kunpa löytäisin jostakin sen tunkion

Korkein valta kuuluu kansalle. On vain ratkaistava ongelma siitä, mille kansalle.

Moni kirkko seuraa aikaansa ja modernisoi Kristuksen

Mikä on tyyli? Se olet sinä itse, joka näyt kirjoittamiesi kirjainten rakosista.



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti