M U I S T O Lyhytproosaa
De profundis clamo ad te domine
Maurin muistolle
Maurilla oli kolme hyvää tuttua joilta hän haki turvaa vaikeissa tilanteissa. Ne olivat läänin poliisipäällikö, nimismies ja kirjastonjohtaja. Viimeksi mainittu poltti vain kerran sulakkeensa ja töytäisi hänet ulos hengen temppelistä. Läänin poliisipäällikön ja nimismiehen kanssa seurustelu hoidettiin matalalla profiililla. Niistä kylällä saatiin tietoa vain pitkistä jaksoista, jolloin Maurin kuultiin olevan lomailemassa jossakin lepokodissa. Se oli luultavasti veteraaneille tarkoitettu, sillä olihan yleisesti tiedossa että Mauri oli toiminut keskitysleirin komendanttina. Tämä kävi ilmi tapauksesta, jossa lukion historian tunnilla käsiteltiin ohimennen keskitysleirejä. Oli kevät ja ikkuna auki, tuntia seurasi ulkopuolella myös Mauri. Hän työnsi päänsä ikkunaan ja teki kunniaa, esitteli itsensä saksankielellä leirin komendantiksi. Tarina ei kerro, kutsuttiinko hänet luokkaan kertomaan muistelmiaan vai kutsuttiinko paikalle poliisi.
Monet ihmiskontaktit olivat hänen hätähuutonsa yksinäisyydessä. Kuka häntä olisi kuullut? Missä olivat ne hurskaimmat kristityt, jotka olisivat häntä tosissaan ja vilpittömäsi kuunnelleet? He esiintyivät messuissa ja seurakunnan kahvitilaisuuksissa.
Mauri oli vammatunut autokolarissa murrosikäisenä. Kun työtä oli toipilaana vaikea saada, hän päätti ryhtyä kyläjuopoksi. Hän oli terävä ja lahjakas nuori mies, joka oppi soittamaan pianoa. Kadulta hän poikkesi joskus taloon ja pyysi saada vähän soitella. Taisi olla ainoa kerta, jolloin kylässä kuultiin Chopinin etydejä tai Schubertin liedejä. Ihan yhdentekevää, koska kylän vallasväki vieraili vain roskamusan festivaaleilla. He eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisista säveltäjistä. Jos olivat sattumoisin kuulleet, he luulivat että kysymyksessä ovat huippu-urheilijat tai kitarabändin artistit. Mauri sen sijaan oli hyvän päivän tuttu jopa Verdin kanssa, ja yhdessä tämän kanssa hän hyräili laulua Violettalle.
Maurin edesottamuksia seuraattiin huvittuneesti. Häneen suhtauduttiin kuin kehityksessä vähän jälkeen jäneeseen mieheen, hänen esityksilleen naureskeltiin. Jos häntä tarkemmin katsoi ja seu-rasi, niin kaiken pelleilyn takaa paljastui mies, joka salaa nauroi niille jotka häntä arvioivat. Maurin puheista häivähti aina silloin tällöin salainen iva, jota sen kohteeksi joutuneet yksivakaat ja totiset torvensoittajat eivät älynneet.
Mauri esitti teatteria jossa hän oli sen lahjakakkain näyttelijä. Hänen ympärillään pyöri vain mitättömiä statisteja, jotka päättivät lähettää hänet hoitolaitokseen lepäämään. Hän asui ahtaassa ulkorakennuksen kopperossa, josta käsin teki päivittäisiä lenkkejä ympäröivään kaupunkiin. Kaveripiiri koostui samanlaisista syrjäytyneistä joita vastaantulijat yrittivät vältellä.
Kerran syksyllä, kun ilta pimeni ja hyytävä kylmyys satoi maan yli, Mauri oikaisisihe puiston penkille ja muisteli mielessään Bachin urkusävellystä Stirb in mir Welt und alle deine Liebe. (2024)
AJATUKSENPÄITÄ
Subsidiariteetti takaa meille perinteisen humalan
Suomalainen mies itkee yksin ja kiroilee porukassa
Suurimmat sankarit esiintyvät vain paraateissa
Seisovassa vedessä näet oman kuvasi, mutta se alkaa haista
Asia: Mikä ero on lyhytproosalla ja arkielämän raportoinnilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti