PALAVA KIRAHVI

                                LYHYTPROOSAA                                         

Hän ei tuonut rauhaa, me toimme sodan  Akryyli 2023 Kertttumaria

Kultaiset kehykset kapinakeväältä. Ne ovat mummin jäämistöstä, sen kuvassa oli joskus isoisä. Samana päivänä oli lehtikuvaaja napannut näyn makaavasta naisesta kadulla, vieressään hevosen kalmo. Sitä katsoessa muistan kertomuksen iso-isästä joka komen-nettiin seinää vasten ja kiväärien lukot rapsahtivat. Silloin, viime hetkellä joku huusi, älkää ampuko talon ainoaa työmiestä. Se ei ole tehnyt mitään pahaa! Kadulla lojui myös liikkumaton hevosen pää, sekin oli yhtä hievahtamaton kuin nainen. Näen nyt tänään vain vihreän pullon ikkunalla, ja mustia lintuja taivaalla. 

Minun käteni ovat mustat ja taivas on harmaa. Salvador suitsittaa palavaa kirahvia autiomaassa, kaukana siintävät vuoret. Päätä huimaa ja hetken ajan tuntuu kuin leijuisin ilmaan enkä painaisi yhtään mitään. Ruoho kasvaa korvista ja silmistä, suussa maistuu multa, ja mädäntyneet ovat lehdet sateen jälkeen. Silti minä ajattelen tässä ja nyt, ja huomennakin ajattelen. Olen olemassa.

Avaan päivän lehden ja taas sen kuvassa on kadulla makaava nainen, vieressään hevosen raato. Palava kirahvi tanssii talojen katoilla, vanhoista raunioista kasvaa ruoho. Hetkel-lisesti tuntuu kuin olisin saanut siivet ja korvissa kaikuu taas kiväärien pauke. Ajattelen, että jos hänet olisi silloin ammuttu, ei minulla olisi perhettä. Kaikki he ovat vain tulemat-toman tulevaisuuden haamuja, ääniä ja iloista naurua vailla. Näen heidänkin kuvansa kehyksissä ja mietin. En olisi minäkään olemassa. Elämän tarkoitus on leikkiä elämällä sanoi Kundera. Hän tiesi, koska oli itse piirileikin keskiössä.

Nykyään kuvat pyörivät television ruudussa. Ne ovat kuolleita, mutta pitävät silti kovaa ääntä. Ne huutavat apua katsojilta, jotka ovat voimattomia eivätkä tiedä miten auttaisi-vat. He napostelevat pähkinöitä ja keksejä ja ovat välinpitämättömiä koska mikään mitä tapahtuu ruudussa, ei koske heitä. Katson vieläkin kuvaa. Siitä on tulossa minulle pakko-mielle. Ilta piirtää taas puiden hahmot ja näen tummat linnut rypäinä oksilla. On vaikea uskoa todeksi sitä mikä ei liiku. On vaikea liikuttaa todellisuutta. Vesijohtojen pisarat tip-puvat, muurit hengittävät ääniä. Kysymys on siitä mikä on ja mikä on olematonta, minä vai nämä ajatukset. Kattojen yli nousee huuto, jossakin ammutaan. Pääskyset palaavat taas lentääkseen sinne tänne.

Jotkut sanovat että ei ole ovea, varjo seinässä hämää sinut ja sydän on kone. Ajatus on kvarkkien tanssia ja jumalasi tottelee sinua, elämä on yksi. Älä katso aurinkoon, se sokai-see ja kadotat tien. Älä katso katua jonka jalkakäytävällä makaa nainen, hänet on rais-kattu ja ammuttu siihen. Kaikkialla makaa raiskattuja ja ammuttuja naisia ja lapsia, vanhuksia jotka eivät jaksa juosta. Kaikkialla juoksee tunnuksettomia sotilaita, jotka rakentavat oman taivaansa valtakuntaa. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan teille rauhaa, Jeesus sanoi. Hän ei tuonut rauhaa, me toimme sodan. Näen kuvaruudussa raiskattuja naisia ja ajattelen, että ensimmäinen ääni jonka lapsi kuulee, on äidin sydän. Ja laukaus on viimeinen.

Ajatuksenpäitä:

Ensimmäinen ääni, minkä lapsi kuulee on äidin sydän.

Turha koota tavaraa. Perikunta riitelee siitä ja myy loput huutokaupassa

Stalin oli nero. Hän kokosi ympärilleen vasemmiston alymystön

Stressi valvottaa öisin. Päivisin se nukuttaa minua

Saisinko nyt rauhassa vaipua vanhuuden höperyyteen?

Kokeilin uteliaisuutani tekoälyn apua kun minulla ei omaa enää ole. . Se käänsi kaunokirjallisen tekstin arkiseksi raportiksi, jossa ei ollut mielikuvituksesta jäljellä häivähdystäkään. Kone ei ymmärrä tyylikeinoja, sillä on vain englanninkielestä omaksuttu käsitys sanajärjestyksestä. Persoonallisimmat suomen ilmaisut se karsii niin, että lopputuloksena on kuivettunut, neulasiaan tiputtava joulukuusi ilman tähteä ja koristeita. 

Vielä toinenkin epäkohta tässä elämässä. Minä vierastan geminaattoja, ne ovat rumia.  Ryväs on suomea ja taipuu rypäitä. Kuka keksi lykätä sanaan turhan peen, "rypäs". Itämurteissa geminaatta kuuluu asiaan, mutta minun korvissani se on ikävä torakka. Nimittäin se ryppäitä.

Kala pyörillä, kansikuva kirjaan Närhen                                                                                                         munat.Löytyvät kirjakaupoista.