Iltapäivä. Öljy, T.Yli-Rajala 1981
Pyhäpäivä on kiertynyt auki jo tuohon yhdentoista korville, levittää kohta pergamenttinsa levälleen ja alkaa sataa tihuuttaa iltapäivää silmistä pois. (Kauko Aho 01.11.1981)
Jos katsot nyt taaksepäin kun sinulla on vaikeuksia elämässä, voit nähdä vielä ystävän. Hän seuraa sinua ja tuntee myötätuntoa, hän on ihminen joka ei halua tuomita, olitpa syyllinen tai viaton. Häntä pidetään yksinkertaisena ja sinisilmäisenä, hänelle hymyillään ylimielisesti.
Ne jotka arvostelevat sinua, pitävät itseään oikeamielisinä. He sanovat että vääristä valinnoista tässä elämässä täytyy kärsiä rangaistus, se on oikeutta. Erehdystä ei voi korjata, se pitää tallettaa kaikkien muistiin ja kaivaa tieto siitä esille aina kun tilaisuus on tarjolla. Sillä voi nöyryyttää niitä joita kohtaatn tunnet salaista kateutta. Sinä tiedät, että kateudesta on vain kukon askel pilkkaan, ja senkin tiedät, että mitä kuulet kuiskattavan korvaasi, se julista katoilta. Ei kukaan sytytä lamppua ja pane sitä vakan alle tai kätköön. Se pannaan lampunjalkaan niin, että jokainen sisään tuleva ja ulos lähtevä näkee sen valon. (Tuomaan evank. Logionit 52-54)
Olemus ui morfisen meren syvyydessä ja nousee sieltä hitaasti pintaan, se pyrkii kohti valoa. Kuoleman tulon tajuaminen on eksistentiaalinen sense datum, aistisisältö, tässä ja nyt. Se on tuonen virta, tietoisuus lohduttomasta yksinäisyydestä. Un raggio di sole, et est subido sera, Ihmisen osa luomakunnassa. Elämä on liekki. Kun se sammuu, nousee ohut tuohuksen savu ilmavirtaan ja niin katoavat ajatukset, tunteet, muistot, suunnitelmat. Vain tietoisuus olemassaolosta jää elämään. Herra , sinä valitat, juomakaukalon ympärillä on monia, mutta kaivossa ei ole enää mitään.
Tässä sinä nyt istut, ajatusten rikkaruoho kasvaa ja peittää hitaasti silmät ja maan . On vaikea hengittää, mikään ei puutu pelosta että hukut yöhön ja olet yksin kaikkeudessa. Sinun arvostelijasi on oikeassa. Hän muistuttaa sinua Kafkan sanomasta: Vain käsitys ajasta antaa meille mahdollisuuden puhua viimeisestä tuomiosta, vaikka kysymyksessä onkin sotaoikeus.
Arvostelijat kulkevat aina edellä ja kaikki he tuomitsevat eri lakien mukaan. Tuonelan sotaoikeus on demokraattinen, se kunnioittaa tasa-arvoa ja tuomitsee myös ne, jotka mielestään ovat viattomimpia. Mutta hänet, joka sinua seuraa vastoinkäymisistä ja onnetomuuksista huolimatta, jätetään tuomitsematta. Se on meidän uskomme paradigma.
Närhen munat löytyvät kirjakaupastaJos katsot ahdingossa nyt taaksepäin, näet vielä ystävän
Jumala on tiettävästi protestantti, koska määräsi karjalaiset reservaattiin
Jos saappaan kärki nousee marssiessa liian korkealle, saattaa helposti kaatua takaperin
Kaupan apostolit julistavat kilpailun evankeliumia
Vasen, vaasen, vasen. Alkutahdit Narvanmarssiin.
Kauko Aho oli ystäväni joka kirjoitti runoa ja lyhytproosaa. Hän oli naimisissa kirjallisuuden tutkijan, tohtori Liisa Enwaldin kanssa. Kauko oli kirjailija Teuvo Saavalaisen entinen oppilas ja lahjakas sanan käyttäjä. Kauko harrasti myös maalaustaidetta, josta heijastui hänen kohtalokas sairautensa. Hän osallistui vetämääni kirjoittajapiiriin ja oli mukana parissa antologiassa. Parasta hänessä oli, että hän oli Kauko, erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti