Murrosikä: sehän on
aikuinen, ei sitä voi pakottaa. Se itse tietää. Jos on vaikeuksia,
ei saa syyllistää ketään. Ei murrosikäistä, ei yhteiskuntaa, ei
vanhempia.
Matkalla
kauppaan pohdin lasten kasvatusta. Muistui siinä ohessa mieleen
pelko, että mitä sitten eteen kun minä itse olen aikuinen. Ajatus
oli pelottava. Jäisinkö joskus yksin, niin ettei kukaan ole
auttamassa? Harva lapsi tuollaisia pelkoja pohtii, mutta
piilotajunnassa ne pelot hiiviskelevät. Jonain päivänä tuli
eteen aika, jota nimetään murrosiäksi. Yksinsyyden aika saapui,
se oli kuin vellova meri joka huuhtoi rannat ja saaret Ei löytynyt
paikkaa mihin piiloutua. Kaikkialta minut löydettiin ja annettiin
ohjeita ja käytösneuvoja.
Lapsuuden
kaverit kaikkosivat kauas, heistä tuli puhumattomia kyräilijöitä.
Minä itse en tuntenut itseäni, entiennyt kuka olen. Olenko vielä
lapsi vai pitäisikö näytellä aikuista. Vaikeuksia kasautui.
Haluttomuus johti masennukseen, mikään ei kiinnostanut. Mitään ei
kannattanut edes yrittää, koska kaikki oli ennalta tuomittu
epäonnistumaan. Oli vaikea kaupata omaa osaamistaan, kun ei mitään
osannut. Vaikka yritin olla aikuinen, olin silti vielä lapsi. Äly
voi olla jo aikuisen tasolla, mutta tunne-elämä oli riekalaina.
Elämnakokemus puuttui.Tunteet merkitsivät paljon, vaikka niitä en
halunut näyttää. Lapsuuden läheisyyttä kaipasin, kokemukset
uudesta elämäntilanteesta traumatisoivat. Tuntui siltä, että
uskottavuutta ei ollut, oli vain ennakkoluuloja. Tunteiden
osoittaminen nolostutti, läheisriippuvuudesta oli päästävä
eroon.
Täytyi
olla mahdolllisuus käyttää rahaa niin kuin halusin. Oli
nöyryyttävää etsiä tukea vanhemmilta. He olivat sitä mieltä,
että minun pitäisi jo itse vastata menojen lisäksi myös tuloista.
Holtiton ostamisen kierre ei saisi johtaa osamaksujen orjuuteen.
Matkkalla
kauppaan minä näitä pohdin. Silloin, murrosikäisenä päädyin ansaan.
Se oli suljettu tila, jatulintarha josta ei löytynyt ulospääsyä.
Siihen
vapautukseen tarvitsin kaikkia niitä ihmisiä joita yritin paeta.
Siinä jatulintarhassa
me kaikki olemme vielä tänään. Vaan nyt minullakin on oma
tahto ja kyky tehdä valintoja siinä missä muillakin. Tuota
jatulintarhaa sanotaan nykyään yhteiskunnaksi. Vaan minä olen nyt
vapaa.. (2024)
Miettehiä:
Suurimmat sankarit esiintyvät vain paraateissa
Vaimo tuo lineaariseen aikaani syklisen näkökulman
Älä luota vuoteeseen, joka tärisee kylmästä. Syyllinen on Poltergeist
Äärivapaamiekinen on se kolmas tyttö vasemmalta
Asia: . Metanolia. Jatulintarha. Troy town.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti