TUUVA TAATA

                                 Runoraatsu   

Minulla on vähän outo nuoruuden ystävä. Sikäli kuin muistan oikein, hän ilmaantui aina joulun aikoihin esiin. Miehellä on ikävä tapa luuhata talojen pihapiirissä ja käydä kurkkimassa ikkunoista sisään Tänä jouluna tuo tapa ärsytti minua niin, että suljin sälekaaaihtimet työpöydän edestä. Äijä vihjaisi nähneensä eräänä iltana kuinka minä salaa lirutin Seagram-viskipullosta muutaman tipan ruokalusikkaan ja nielaisin annoksen vähän salakähmäisesti irvistellen.

Noh, tiedänhän minä että hän on saanut naapuritaloon lähestymiskiellon. Nuori rouva oli kyllästynyt äijän kurkkimiseen ja ilmoittanut poliisille.Minua alkoi jo vähän säälittää tuo vanha mies, joka pyrki pukeutumaan nuorekkaast, käytti piippalakkia ja punavihreää asua jonka hän minulle kertoi olevan edistyksellinen. Nimensä hän väitti olevan Mestaritonttu, mutta minä sitä epäilin. Olin kuullut tuon nimen joskus jossain yhteydessä ennenkin, lähinnä ehkä politiikassa. Äijä kertoi saapuneensa seudulle porovaljaikossa ja valitti, että navigaattori oli ohjannut hänet vahingossa tänne. Se kun oli koko matkan ajan antanut ohjeita savon murteella. Heti pihaan päästyään hän oli hypännyt kyydistä ja poro, Petteri Punakuono oli li jatkanut matkaa itärajan toiselle puolelle. Raja on nyt ummessa eikä sieltä pääse muuten pois kuin lentämällä. Vaan se on vaarallsta, kun niitä drooneja ampuilevat.

Tällä nuoruuden tuttavalla on äksy luonne. Hän pitää kirjaa ihmisten käytöksestä, erottelee hyvät ja huonot. Hän on hyvän päivän tuttu myös erään vanhan akan, noita Sammaleisen kanssa. Eilen illallakin akka luki loitsunsa ja lentää lehautti varsiluudallaan kohti Kyöpelivuorta. Minä näin tapauksen, ja muistutin, että hänen kuuluisi lennellä pääsiäisenä eikä nän joulun aikaan. Mutta eikö mitä, akka vaan hoki sen tavanomaisen lähtöloitsu, ja lehahti matkoihinsa.

Tuuva taata tuuva too, peikot hirnuu hohhoh hoo

Luutaratsuni oiva lennä, kiire Kyöpeliin meil on mennä.

Siinä meillä on varsinainen diplomaatti, sanoi Mestaritonttu ja istahti meidän äsken lakaistulle piharapulle. Minä olin luonut siitä lumet naapurin pihalleja olin tyytyväinen kuin lehtimies Tinttti. Kuuntelin televisosta hoilattua mainosta: kaikea on, kaikkea on. Kunpa Mestaritonttu pitäytyisi tänä joulna maltilliseen linjaan eikä kantaisi koteihin rikkaiden firmojen turhaa krääsää. Lapset tarvitsevat ruokaa ja lämmitä kotia, jossa isä ja äiti tanssivat kuin filosofi Nieztshen iloiset ihmiset. (2025)

Katso, näin tanssii iloinen ihminen. (Nietzche, Zarathustra)

Aili Somersalo: Mestaritontunseikkailut.