NUORUUDEN RAKKAUS

Elämä on näytelmä ilman kulisseja                    Arja

                            

Vielä nyt kahseksan yhdeksättä ikäisenä minä katson häntä silmiin ja muistan.Noihin silmiin minä olenrakastunut yhdeksäntoistiaaana. Siitä kaukaisesta ajasta lähtien me olemme kulkeneet yhdessä, Kun hän oli aurinkolomalla etelässä, minä katsoin kuuta iltataivaalla ja ajatteli, että hän näkee siellä kaukana saman kuun.

Hiljattain muistelimme noita aikoja. Minä kerroin tuon muistoniltakuusta, ja hän ihmetteli. Minä katsoin samaa kuuta tuhan-sien kilometrien päässä, ja ajattelin, että näetkö sinä sen. Niin hän sanoi minulle.

Elämä on tuonut paljon murheita meidän eteemme, mutta tässä me vaan pakeerramme yhdessä kohti päätepistettä. On opittu tietämään, että vihaa ja kostonhaluaa ei saa kantaa mielessä yön yli. Sellaisiakin ajatuksien ja tunteita on tunkenut vuosien varraella usein mieleen. Mustasukkaisuus on sielunviholli-sen lyömäase, sitä on ollut monesti pakko väistää. Me olemme horjuneet yhteiseltä polulta, ja anteeksianto on tuntunut ylivoimaiselta. Se on kuitenkin ainoa tie ahtaasta portista ulos, takaisin elämään. On ollut pakko nöyrtyä ja hyväksyä, että syy kaikkiin vastoinkäymisiin on itsekkyys. Se sielunvihollinen kurkistelee omasta peilistä.

Nyt kun katson noita silmiä, niistä näkyy myös pettymystä ja ikävää. Hänkin ikävöi sitä katseetta jonka hän näki minun silmistäni. Nyt on kuin edessä olisi läpinäkyvä harso, joka ei peitä mitään. Se harso kätkee taakseen sen mitä ihminen luulee totuudeta jos en ummista silmiä, näen valon säteen. Ja siinä valossa palaat taas minun näkööni ja näen ne samat nuoruuden aikaiset silmät.  Kuu siellä nuoruuden taivaalla on peittynyt pilveen, muttapilkahtaa taas näkyviin, jos vain niin haluan. 2026

Anteeksi heikko kuvan laatu.

Asiasana: young love