NOTAARIA HIRVITTÄÄ




Miete:
Oi kun saisin nuoruuteni takaisin,
mutta ilman niitä finnejä

Notaari

Tajunnanvirta on siitä hyvä poliittinen väline, että sen voi paloruiskun tavoin ohjata haluttuun kohteeseen ja tarpeellisella voimalla. Meitä ruokitaan nyt käsityksellä, että kansainvälisyys on myönteistä. Nationalismi on siivotonta ja itsekästä. Mutta asia taitaa olla kuin kameleontin selkä. Näky vaihtuu eri valaistuksessa ja jokainen tarkkailija näkee kohteen erilaisena.

Tuleva historiantutkimus näkee, että uusi imperialismi käyttää kansainvälisyyttä keinona hallita yhä  suurempia alueita. Vanha kolonialismi on vaihdettu uuteen, kulttuurin ylivaltaan. Maailma on muuttumassa Orwellin sikalaksi, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta kaikkein tasa-arvoisin on se, joka kumartaa uusia vallanpitäjiä. Ihmiset eivät enää osaa ajatella omilla aivoillaan, jopa lukutaitokin alkaa olla hakusessa. Puhutaan suu vaahdossa tasa-arvosta, vaan ei ymmärretä, ettei se ole sama kuin tasapäisyys.

Ajatteleminen on vaarallista. Jo antiikin roomalaiset keksivät sen estämiseksi neuvon.: leipää ja sirkushuveja. Sama pätee nyky-yhteiskunnassakin. Kun kuluttajilla (huom., ei ihmisillä) on tarpeeksi pelejä ja ajanvietettä, niin heistä ei ole kovin suurta vaivaakaan. Eivät jouda hautomaan katkeruutta ja tekemään vertailuja. Jaetaan siis suurimmille ahmattiliitoille enemmän kuin muille, sillä ne ovat vaarallisimpia ja pystyvät äkeillessään sekottamaan yhteiskunnan rattaat. Niin että köyhät kyykkyyn ja huomiota enemmän sinne, missä siitä saadaan eniten hyötyä ja kannatusta.

Ja ihmiset ovat tyytyväisiä, jopa maailman onnellisimpia meillä. Vähän onnellinen täytyy ollakin, ettei huomaa ihmetellä median intoa esitellä jatkuvaa kilpailua ja kamppailua, ja sitä miten voittajat palkitaan. Lottovoittajaa ihaillaan, jos hän hyväntekeväisyyden sijasta päättää rahoineen lähteä ristelylle ja sijoittaa ulkomaille. Hyvin toimeentulevien ja ökyrikkaiden pröystäileviä koteja kuvataan päältä ja alta ja esitellään kateellisille töllöttäjille. Telkkaa katsellessaan nämä syövät roskaruokaa ja lihovat, maata he eivät välitä eivätkä jaksa puolustaa.

Runoilija Baudelaire määritteli tuon telkkaria ja sen urheiluruutuja ihailevan kuluttajan mieheksi, jossa on niin vähän aineetonta ja runollista, että notaariakin hirvittäisi.