lauantai 10. elokuuta 2019

PIMEYDESSÄ


Miete:.
Etsi tietoa jos haluat
kokea yksinäisyyden




Ikkunan karmit näyttivät vanhoilta ja kuluneilta. Ammoin sitten maalatut
pinnat lohkeilivat, maalia oli karissut lattialle. Seinää pitkin kiipeilevät palo-
portaat olivat ennallaan ja niiden rauta hehkui kylmänä. Työnnyin ikkunas-
ta ulos portaiden varaan keikkumaan ja näin allani vanhan puiston. Saman
jossa olin kävellyt eestaas ja viheltänyt ”I know why”, Milleriä vaiko Good-
maniako se nyt oli. En sitä enää muista, swingjazz on rapissut muistista yhä
kauemmas.
Saavuin tikkailta alas ja maa tuntui tukevalta jalkojen alla. Nos-
tin leukaa ja tähysin etäälle pimeyteen, jossa näkyivät tutut valorivistöt.
Ne kaartuivat vanhaa rakennusta kohti sen lopulta ohittaen, ja niiden him-
meässä valossa erotin jo kaukaa oven joka aukesi. Roosa astui vilpolaan ja
pöyhi hiuksiaan, joita tuulenvire leyhytteli. Hän asetteli tutun olkihattunsa
päähän, vähän vinoon asentoon niin kuin hänellä oli tapana. Sitten hän huo-
masi minut puiston pensaiden kätköstä ja lähti vähän epävarmasti astelemaan
kohti. Piilouduin yhä syvemmälle pensaikkoon, sillä minua vähän pelotti. En
voinut tietää mikä hänen mielialansa oli enkä sitä, mitä hän piteli piilossa sel-
känsä takana.
Hän katosi hetkeksi silmistäni ja löysi minut sitten, asettui lam-
men rantaan näkösälle ja nauroi. – Minä se vain olen, etkö sinä tunne minua
enää. Nyt näin mitä hän oli piilotellut selkänsä takana ja minua hävetti. Kulu-
neet ja likaiset pelikortit.
- Elämä on niin lyhyt, että sen kulumista pitää jouduttaa ajanviet-
teellä, hän sanoi ja alkoi lajitella kortteja lammenrantaan. – Tule pelaamaan,
meillä on vielä aikaa iltaan asti. Aika ajaa meitä takaa eikä anna vilkuilla taakse-
päin, se hyväksyy vain illan ja yön. Jostain minun korviini kantautui hidas sei-’
näkellon lonksutus.
En halunnut mennä hänen lähelleen, jokin pani vastaan. Roosa ei
näyttänyt todelliselta ja kun tarkemmin katsoin, näin hänen lävitseen. Näin
miten lumpeet kelluivat ja vesilukit viilettivät hänen kasvojensa yli. Ja äkkiä
muistin. Tämänhän oli unta, eikä minulla ollut mitään mistä voisin tai haluai-
sin puhua hänen kanssaan. Pelaaminen hänen kanssaan voi olla vaarallista,
sillä siitä kaikesta oli jo niin kauan. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti