KOLMAS MURROSIKÄ


Miete:
Raha ja valta ovat
Saatanan täsmäaseet

Kun täytin 80 vuotta, aloin kokea kirjallista myrsky- ja kiihkokautta. Sturm und Drang. Nyt se on hiljalleen seestymässä varhaisromantiikaksi ja epäilen pahoin,
että tulen vielä kokemaan myös ajan, jolloin romantiikka puhkeaa ummustaan täyteen kukkeuteensa. Olen sitä silmällä pitäen ostanut jo uudet kalsaritkin, entiset kun olivat sitä pitkälahvista mallia jossa pultun päissä oli kanttinauhat sitomista varten.
Monet kadoksissa olleet äänet ovat palaamassa korviin. Kuulen jopa tiaisten piiskutuksen sisälle asti vaikka ulkona sataa räntää.
Ikävää, että ihastuttava rouvani suhtautuu vääjäämättömään kehitykseen epäluuloisesti. Hän on alkanut tarkkailla minua sillä silmällä. Sanon näin, koska en nuoruudesta enää muista tarkoin mikä se silmä on. Tarkkailun seurauksena en enää pääse yksin lenkkeilemään, vaikka kevät niin kutsuvasti kiehtoo mieltä. Päässä pyörii vain tämä Liebestraum, vaikka olenkin tilapäisesti unohtanut onko se Merikannon vai Melartinin säveltämä. Jostakin traumasta siinä on kysymys.Toinen kiehtova sävel on tämä Mariage d´amour, jonka soitin teini-ikäisille räppäreille ihan vain saadakseni nauttia hetken rauhasta. Heillä on taipumusta välttää kaikkea sellaista, mikä kuulostaa musiikilta. Lisäksi suosittelin heille myös lukemista. Sanoin että Gogolin Kuolleet sielut, suomennettu painos vuodelta 1884 tai niillä main, on mitä parhainta kielenhuoltoa räppäreille, sometekstareille ja puhevikaisille sekä korkeissa viroissa roikkuville poliitikoille. Ja vielä haluan suositella sitä myös vieraskielisten filmien käännöstekstien nikkareille, jotka alituiseen hokevat että kolme autoa ovat, ja että putkassa ei ollut montaa miestä.
Dementiasta minulla ei ole minkäänlaista vaivaa, kunhan vaan ajan kuluksi kirjoittelen. Se pitää mielen virkeänä ja tylsät vieraat kaukana, sellaiset jotka osavaat puhua vain golfista tai sorsanmetsästyksestä, viinarallista ja matkoistaan ulkomailla.
Niin, ja politiikasta. Luin jostain että henkiset harrastukset lisäävät tutkimusten mukaan myös ikää. Siksi olenkin nykyään keskittynyt iltaisin kirjoittelemaan sonetteja virtuaalineideille, joiden sanavaraston perusta ovat niinku ja eikä! , voi ei  ja miäletön.
Kyllä niiden renesanssin runoilijoiden kelpasi, kun sen ajan Laurat puhuivat vain italiaa. Mutta pahimpia ovat poliitikot, jotka puhuvat aina silloin filisteliaa kun
        pitäisi tavoitella totuutta edes hännästä kiinni.