SORMEEN TUIJOTTAJAT


Miete:
Historia on liturgia. Riippuu papista,
millä nuotilla sitä veisataan

Elin aikakaudella jolloin lukujärjestyksessä lueteltiin uskonto, laskento, lukeminen ja laulu.
No, olihan siellä voimistelukin. Luokassa opettaja oli auktoriteetti jota tuli peljättämän.
Ei sentään enää karttakepillä sormille paukuteltu, mutta joidenkin ilme kauhistutti. Oli hyväksyttävä tuomio jos opettaja väitti, että vastaus oli väärä. Ei hänelle sopinut sanoa, että tarkistapa äijä totuus Heiskasen tähtitieteen ykkösosasta. Sivua en nyt ihan muista, mutta sen muistan, että minä olin oikeassa. Tai luulin olevani.

En silloin tiennyt, että Heiskanenkin oli väärässä. Minulle ja opettajalle kävi niin kuin Kung Fu Tse on sanonut. Kun viisas osoittaa tähteä, niin tyhmä tuijottaa hänen sormeaan. Tämä ei koske vain yhtä ainoaa tiedonalaa, vaan koko elämää. Sitä sormea tuli tuijotettua niin tiukasti, että itse asia ja tarkoitus unohtuivat. Uskontotunneilla alaluokilla  luetut ehdottomat opit pätevät myös tieteessä, niitä vain nimitetään paradigmoiksi. Nykyään ei tunnusteta dogmeja, opinkappaleita eikä enää paradigmojakaan. Totuus onkin niin yksinkertainen, ettei se tarvitse kahleita. Se kuuluu: osta kaksi, maksa kolmesta. Eikä sitäkään haluta tunnustaa vaan kääntää nurinkurin. Johto tietää miten sinun pitää ajatella. Turha siinä on enää enempää nikotella. Nykyihminen voi etsiä totuutta shoppailemalla ja kaupan hyllyiltä. Nöyrästi hän noudattaa muotia ja noudattaa siitä annettuja ohjeita, jotka vaihtuvat sopivin väliajoin, että kulutus pysyisi korkeissa lukemissa. Hän myös kuuntelee mitä kaupan apostolit opettavat. Ei häntä kiinnosta edes lukeminen, jonka avulla ennen etsittiin totuutta. Lukeminen on out ja pelailu sekä kilpailu menevät kaiken muun edelle. Ne kun ovat niin kehittäviä. Paljo tavara ympärillä rauhoittaa, mainos kertoo meille että näin sanoo Herra.
Mac Luhan oli oikeassa. Media tulee tärkeämmäksi kuin viestin sisältö. Siitä tulee koko ajattelun perusta, joka organisoi ihmisen mieltä. Perinteet menettävät merkityksensä ja niiden tilalle tulee julkisuudessa esiintymisen arvo, joka ohjaa meitä elämän tärkeimmissäkin kysymyksissä. Syvä henkilökohtainen meditaatio koetaan noloksi ja neuroottiseksi sisäänpäin kääntyneisyydeksi. Jos mietiskely hyväksytään, se ei saa olla kristillisen perinteen mukaista, vaan mallia haetaan Budhalta ja Zarathustralta.
Oppilaat sanoivat Jeesukselle: kerro meille millainen loppumme on. Hän sanoi: oletteko jo löytäneet alun kun kerran kysytte lopusta? Missä on alku, siellä tulee loppukin olemaan. Autuas on se, joka  tavoittaa alun, sillä hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa. Se oli hänen vastauksensa totuuden etsijöille.  (2018)