E L Ä M Ä N   G EN R E 




                                

                                                        Kuva: Syysmetsä (T.Yli-Rajala)

Elmän tarkoitus on
leikitellä elämällä
(Kundera)

Olin tullut kotiin hautajaisista, Olo oli kuin puusta pudonneella. Mietiskelin tuota ikuisuusongelmaa ja näin, miten pöydällä lojuvan kirjan lehdet selautuivat itsestään siihen Uuden testamentin osaan, jossa apostoli Paavali varoittaa sotkeutumasta vainajien asioihin. Minulle riittävätkin omat asiat, ne minä osaan kyllä sotkea taitavasti. Minulla on outo huumorintaju, jota kaikki eivät ymmärrä. Olen loukannut monia ihmisiä ihan huomaamatta, itseeni ylen tyytyväisenä. Ehkä vika on siinä, että minä puhun enemmän kuin ehdin ymmärtää ja kuulija jää kuuntelemaan. Ennen kaikkea miettimään, ja hän ymmärtää väärin.

Kun väki kantoi seppeleitään ja kukkavihkoja arkulle, minä eksyin pohtimaan taas niitä syvällisiä asioita, joista Isä Aljosa oli varoittanut pysymään etähällä, sillä totuus löytyy pyhien kirjoituksista. Minä en ollut samaa mieltä, väitin että hekin olivat itse ajatelleet, tehneet valintoja ja löytäneet sen mitä pitivät totuutena. Niin kuin tämä Dostojevskikin oli tehnyt.

Elämän työpöydällä näen hajoitetun kellon, sanoin  sille vainajalle vielä jokin viikko sitten. Vieläkö se jaksaisi tikitellä? Kyllä minä tiedän, että itse olen se osa joka on jäänyt yli kun kelloa on koottu. En sovi mihinkään, eikä kukaan tiedä mikä tarkoitus minulla siinä olisi. Käykö elämän kello myös ilman minua? Mihin on tietoisuus olemisesta siinä vaiheessa kadonnut? Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa, enkä minä enää löydä ajatusta. Ei sitä löydy kemian kaavoista eikä kvanttifysiikan yhtälöistä, ei skeptikkojen aapisista eikä tylsistä saarnakokoelmista.
Aika on peili, jonka läpi meidän on kuljettava ja ehkä sieltä jokainen löytää lopulta vain itsensä. Se on lohduton ajatus, jonka alkuperä meitä pelottaa. Se on mielikuva, Asmodaios, joka rakentaa Jerusalemiin temppeliä.

Kuolema tavoittaa aina yksinäisen  ihmisen. Ja ihminen on ainoa joka tietää ja tuntee elävänsä, joka muistaa eilisen ja osaa kuvitella ja päätellä mitä huominen tuo tullessaan. Ihmisellä on vapaus valita ja kantaa siihen mukaan kytketty  vastuu siitä, haluaako elää helvetissä vai vapaana. Elämän genre on tietoiuus vapaudesta. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi, ja puhua niin kuin minun pitäisi. Sillä vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni ja pannut minut pimeään niin kuin ammoin kuolleet.
(Psalmi 143:3.