kuva:Ruska (Sekavärityö K.Y-R., 2019)

OPTINEN HARHA

Paranoija on vanhuuden leikkitoveri 

elämän hietalaatikolla

Eräänä kesäisenä päivänä minulle kävi kuin Semjon Semjonovitsille. Kuljin tutun kuusen ohi ja panin silmälasit silmilleni, varmuuden vuoksi. Kuusen oksalla näin istumassa miehen joka irvisti minulle. Hän näytti vihreältä tontulta jolla oli punai-nen nenä. Otin lasit silmiltä aikeissa korjata niiden asentoa, ja kun katsoin oksaa kohti nyt ilman laseja, en nähnyt siellä ketään.

Tämäpä omituista on, ajattelin nyt ja panin lasit taas silmille. Vihreä hahmo kökötti edelleen oksalla, irvisti ja lateli minulle hävyttömyyksiä. Ajattelin, että kysymyksessä täytyy olla joku traumatisoitunut kommunisti. Se ei kuitenkaan sopinut kuvaan, sillä kaikki tuntemani entiset kommunistit olivat hyvänluontoisia eivätkä missään tapauksessa olisi irvistelleet ja ladelleet hävyttömyyksiä. Paitsi mitä nyt vähän vappumarssilla. Jotkut heistä olivat jopa perhetuttuja. Minähän kävin aikoinani pitkät keskustelut Vapaan Sanankin päätoimittajan kanssa, eikä meillä ollut riidan poikastakaan. Joskus 1960-luvun loppupuolella.

Otin taas lasit silmiltä ja puhdistin niitä säämiskän palasella, jota aina kannoin mukana. Mietin että mikä tai kukahan tuo punavihreä ukko oksalla on. Panin lasit taas silmille ja näin, että siellähän se ukko yhäti istui oksalla. Nyt se näytti minulle keskisormea. Eihän se kommunisti voinut olla, nehän ovat kuolleet nykyään jo sukupuuttoon. Mutta jotenkin vapaamielinen sen täytyy olla. Sillähän on vihreä huppu ja punainen nenä. Tiedän että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole siellä missä heidän kuuluisi olla, eikä nyt ainakaan kuusen oksalla.

Näissä mietteissä muistin Daniil Harmsin käsityksen, että määritelmä esineistä pätee myös ihmisiin. Ihmisen viides, tosiolevainen merkitys on olemassa vain hänen ulkopuolellaan, eli se on isätön, koditon ja maaton. Tällainen ihminen leijuu. Paitsi ihmiset, myös liikkeet ja toiminnot ovat leijuvia. 

Ajattelin sitä ukkoa kuusen oksalla, ja näitä miettien jatkoin matkaa torille ostamaan tutulta kauppiaalta kiepun lenkkimakkaraa. Minulle oli kuusen luona siunaantunut kova nälkä. Ja siinä kaikki, niin kuin Daniil tapasi sanoa.

Daniil Harms: Sattumia, Daniil Ivanovits Juvatsov.