YÖN SORMET

  Lyhytpoosaa

                       

                                                        Ylös ja alas. kaikkiin suuntiin.   Martti 5 v.

Minä olen kuin säikky lintu., joka pyristelee ja pysähtyy tuijottamaan. Mikä tuo on? Tohtiikohan tuota vähän nokkaista. Vaan jos nokkaisen, heti saan koko vihaisen naakkaparven kimppuuni, eivätkä ne osaa laulaa. Ne raakkuvat ja räpiköivät siipiään kiukkuisesti. Iienee siis parempi olla hiljaa ja etsiä piilopaikka. Minulle tarjotaan vaihtoehtoja: joko raakun samassa tahdissa heidän kanssaan, tai unohdun piilooni ja vaikenen vast´edes. Pahimmassa tapauksessa minulta kielletään kirjoittaminen, en edes säveltää saisi jos osaisin. Pysyttelisin kuitenkin molli sävellajissa, he perustelevat kieltoaan.

Piilottelussa tuntuu kuin pohja repeäisi. Putoamisen esteet ovat muuttumisen lähtökohta. Se meidän elämässämme on keskeinen. Olemisen tasot, ylös ja alas, kaikkiin suuntiin noustessaan liikkuvat alinomaa , eivätkä suorien leikkauspisteet pysy ikuisesti kohdillaan. Jos katson seinän tapettia, näen sen kukkien huojuvan keveässä tuulessa, ja seinän läpikin näen. Sellainen näkymä on kuin Gerry Mulliganin saksofonisoolo The Shadow of your smile.

Naakat sitä kuuntelevat ja nyökyttelevät hämmentyneinä päitään. Eivät ne sitä hyväksy, ne pitävät enemmän tanssimusiikista. Sellaisesta, jossa voi pöyhistellä höyhenissään ja askeltaa sinne tänne. Kumartaa ja raakkua, ottaa kantaa yheiskunnan kehitykseen. Hyppiä hulvattomasti sinne tänne. Irvistellä ja maalata kasvonsa sielunvihollisen antamien ohjeiden mukaan. Lävistää huulensa ja korvalehtensä metallipuikolla ja hirnua kuin kiimainen aasin tamma.

Minä olen säikky lintu pakopaikassa .Istun piilossa, katson ja kuuntelen. Aina silloin tällöin olen kyllästynyt ja katkeroitunut elämään. Ikkunasta näen maailman ja mietin. Jätän nokkimisen niille jotka pitävät suurinta ääntä ja lähettelevät selfiekuvia itsestään jossakin esikaupungissa ulkomailla. Naakoilla on oma somepalvelunsa, joka ei hyväksy vaatimattomuutta. Enää huomaan vain kevättuulen, joka ulkona leikkii.

Ja minä olen aina yksin. 

Tuuleen kaaret ohuin, notkein rantein taipuu, yön sormet rummuttavat ikkunaa

Ajatus yksin, ruudun takaa laulu kaikuu, lasi harmaat kasvot heijastaa 

Asia: Gerry Mulligan.

Aatoksia:

Ajatukset istuivat kuin kaarneet oksalla. Yksi lensi pois.

 Ei pyristely auta. Sinut puetaan mielipiteiden ja ennakkoluulojen pakkopaitaan.

Hän suoritti kaikki oppiarvot ja pätevyydet kiitettävästi, mutta elämään hän ei oppinut

Kaikille opettajavainajille tiedoksi: ähä kutti ! Tiedän nyt paljon enemmän kuin te.

Kaupan apostolit julistavat kilpailun evankeliumia.