AHAA TAAS

Lyhytproosaa

Epäluulo. sekavärityö 1997

Joskus törmää ihmiseen jonka katseesta häilähtää epämiellyttäviä tuntemuksia. Niitä on vaikea kuvata sanoin siksi, että ne virittävät mieleen epäluuloa. Tuossa katseessa voi aavistaa ylimie-lisyyttä, halveksuntaa ja vihaa, mutta kaikkea sitä hyvin hienona utuna, joka leviää kahden toisilleen vieraan ihmisen välille. Tuo ilmapiiri on kuin häkää, joka panee etsimään raittiimpaa hengitettävää. Mieli etsii syitä tähän outoon tuntemukseen. Onko tuo toinen ihminen etäisen tutun näköinen, sellaisen jonka kanssa sukset ovat menneet joskus ristiin. Kuulostaako hänen äänensä edesmenneen, vastenmielisen vihollisen ääneltä ja puhetyyliltä.

Juolahtaa siinä mieleen sekin, että olenko minä vainoharhainen. Onko vika minun vääristyneissä muistoissani. Minunko mielessäni tuo piilotajunnassa kytevä epäluulo lepattaa? Hän kääntää katseensa pois ja näyttää hämmentyneeltä. Ihmisten on vaikea ymmärtää miksi minä heitä tuijottelen. Ei siksi, että he olisivat kauniita tai rumia, älykkäitä tai tyhmiä. Vaan siksi minä heitä tuijotan, että he ovat kiinnostavia. 

Niin, että ahaa taas!

Muistan mitä hän on joskus kertonut itsestään. Ulkomaalaiset sukujuuret menneisyydessä, mutta niinhän meillä kaikilla on. Zarathustran tapaan minäkin juuri siksi halusin estää häntä katso-masta alas perustaani ja lopulliseen tuntemiseen asti. Kehitin itselleni pitkän ja valoisan vaiteliai-suuden. Olen aiemmin törmännyt moniin ihmisiin, jotka verhosivat kasvonsa ja silmänsä niin, ettei kukaan pystyisi näkemään heidän lävitseen ja heidän piilottamansa pinnan alle.

Joskus käy niin, että pidän pienen tauon ja vedän savukkeesta henkoset. Puhallan pilven ja vilkaisen taas. Sitten muistan, että lopetin tupakan polton viisi vuotta sitten. Kaukana meren selällä kelluu saari jonne pitäisi joukolla lähteä seilailemaan. Lintuparvi kirkuu saaren yllä. 

Pitäisikö minun tuolla lyhyellä turistimatkalla kyetä puhumaan hänen kanssaan, ja jos me sitten puhuisimme, niin mistä aiheesta. Sanoisinko että hänessä on jotain vastenmielistä enkä halua katsoa häntä enää. Enkä minäkään ole katsomisen arvoinen. Että missä on se hulluus, joka meidän pitäisi unohtaa ja opetella olemaan tuntematta toisiamme.

Laiva jo lähestyy laituria ja ihmiset tungeksivat laskusillalle. Kaukaa liihottanut lintuparvi räpyttelee päitten yllä ja siipien viuhtoma tunkee korviin. Lokkien kirkunassa hän kääntää päänsä päättävästi ja niin minä tiedän, ettei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme. 

Asiat: Zarathustra

Aatoksia:

Hän on niin viisas, ettei koskaan näe unia

Hei taas rakkaani! Mutta miksi menit naimisiin sen hulttion kanssa?

Hiljaisuus muka. Ja täynnä ajatuksia!

Jos haluat vaikuttaa, vaihda moraali pilkkaan

Jos katsot seistessä seinään päin, heität luultavasti vettä. Jos seisot takamus seinään päin, pidät puolustuspuhetta teloitiuskomennuskunnalle.