SETÄ, TUU PYYHKIIN

Lyhytproosaa

                                                               Iltahämärä, akvarelli 1998 T.Yli-Rajala

Turilas on lintunen, senhän tietää jokainen. Sekin tiedettän, että elämässä on pakko tehdä valintoja. Ympäristö ja vanhempien asenteet vaikuttavat voimakkaasti siihen, mikä lapsesta tulee. Nykyään on niin, että jos nuo asenteet ja toiveet toteutuvat, ei muita ole olemassa kuin lääkäreitä, diploomisitä ja diploomitätä. Tekniikan palvojia. Tällainen kehitys on pienen kansan kohdalla elämän ja kuoleman kysymys. Oma kieli, oma kulttuuri ja oma historia unohtuvat, niillä ei ole merkitystä silloin kun katse tähtää vain rahaan ja tavaraan. Modernina itseään pitävä kansalainen on valmis vaikka mummonsa myymään jotta saisi lisää niin sanottua elintasoa, uuden auton ja muotivaatteita. Hän valitsee vaihtoehdoista aina mieluummin vierasperräisen sanan kuin äidinkielisen. Hänen puheensa pulppuaa infrastruktuuria, balanssia ja strategiaa, abstraktia irrelevanttia. Hän on entisiä polvia oppineempi ja niin sivistynyt, että puhuu weeseessäkin vain englantia.

Minä olen vähän luonnevikainen. En pyri huomion kohteeksi en kä arvosta liehakointia. Nuoruuden tyhmyydessä uskoin tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.Yritin luottaa ihmisten empataan ja hyvään tahtoon. Uskoin siihen, että kaikki työ yhteiskunnassa on tärkeää ja kaikkia tehtäviä tarvitaan. Valitsin vaihtoehdoista ammatin, jota luonnehditaan sanalla hoitaja. Se oli ikivanha ja hyvin arvostettu ammatti. En ymmärtänyt, että joku pinttynyt käsitys, stereotypia vaikuttaa koko elämän läpi. Olin kuin lehtimies Tintti, hyvin tyytyväinen.

Nuorena virkamiehenä heräsin havaitsemaan mikä tässä elämässä on tärkeintä. Se on ihmisten arvostaminen, ei oman egon korostaminen. Suupielet tiukassa kurtussa ja tärkeilevä asenne on elämässä pakko joskus unohtaa.   Eräänä päivänä työpaikallani kirjastossa kuulin hätäisen pikkutytön äänen. Setä, tuu pyyhkiin!

Ääni kuului yleisövessasta ja pani minut vakavasti harkitsemaan missä ovat palvelemisen rajat. Onneksi hätiin ehti tytön äiti, joka oli lorvinut ulko-oven tietämissä tupakalla.

Nykyinen maailma ja sen näkemykset panevat epäilemään miten olisi käynyt jos setä olisi lähtenyt auttamaan hädässä olevaa pikkutyttöä. Setä olisi saanut kimppuunsa ärhäkkään sosiaalitanttojen remmin. Hänet olisi kyyditetty pillit vinkuen poliisilaitokselle kuulusteluihin ja julistettu pedoffiiksi.  Suupielet tiukassa kurtussa ja tärkeilevä ilme ei siinä tilanteessa olisi auttanut.

Näin se käy, sano renki ku kuokalla seinää veisti.