MIELIPITEET

PRELUDI                 

Olen kirjoitellu kuusi vuotiaasta asti. Aihepiiri vaihteli saduista inkkaritarinoihin. Ratsupoliisi Kingin seikkailut olivat ehtynätön mielenkiinnon kohde. Kirjoitin vihkoon, jossa oli sininen kouluruudukko. Niitä ilmaantui kotiin, kun veli alkoi nousujohteisen rakastajan uransa. Hän kyhäsi rakkauskirjeen äidiltä pihistetylle kirjepaperille. Oli ihastunut luokkansa tyttöön. Muuta ei veli saanutkaan aikaan, vain torut äidiltä. Äiti ei ymmärtätänyt kirjallisuuden romanttista genreä.

Minun kirjoituspöytäni oli ison nojatuolin alusta. Se oli myös piilo, johon hengentuotteita voi tallettaa turvaan uteliailta. Taitoin paperista sivuja, johin tekstasin kertovaa proosaa ja kyhäsin näille omatekoisille teoksille myös kannet kuvineen. Ensimmäisen kerran jouduin tekemisiin päälle käyvän kritiikin kanssa, kun tuttu poika löysi kätkön. Kirjailijan urani preludi oli nyt ohi.

ALLEGRO

Murrosiässä aloin kuunnella musiikkia ja lukea Kirjallissuutta. Eivät minulle seikkailutarinat enää kelvanneet. Musiikista valitsin jazzin, mutta siinä olin hyvin pihi. Vain muutamat tyylisuunnat hyväksyin. Romantiikan aikakauden musiikki minua viehätti. Näin sitten unessa laakson jossa asui ihastuttava tyttö. Se uni oli niin todellinen, että siitä piti yrittää kyhätä romaania. Kirjoitinkin aiheesta lähes kaksi sataa sivua aanelosia, matkakirjoituskoneella. Kyllä siinä ihan kelvollinen juonikin oli, ja kustantaja kehui sitä katsottuaan, että osaat sinä kirjoittaa juohevasti ja kielikin on hyvää, mutta se jokin sinulta silti puuttuu. Paneudu työhön munaskuitasi myöten, niin onnistut.

Yritin ja yritin paneutua, mutta lopputolos oli aina sama. Aloin kyllästyä pitkään proosaan, koska se aina kiemurreli niin, että tulos oli epäkelpo. Kirjoitin silti 5-6 romaania. Jotkut kävivät kierroksella ja saivat osakseen saman tuomion kuin ensimmäinenkin. Munaskuut eivät riittäneet. Muutama onnistuminen oli Pyrrhoksen voitto. Kun jäin eläkkeelle ajattelin, että nyt on aikaa kirjoitella mitä mieli tekee, säännöistä ja ohjeista piitaamatta. Sainkin aikaan muutaman tajunnanvirtaa muistuttavan pitkän proosan, joita en halua nimittää mihinkään genreen kuuluviksi. Olen kirjannut ne muistiin nimellä Hyvin omituisia kirjoituksia.

ANDANTE

Hämmentynyttä kritiikkiä tuli lukijoilta, jotka ilmoittivat, etteivät ymmärrä mitään. Siksi, että he osaavat lukea vain romaania. Sitä kirjallisuuden muotoa kyllä arvioidaan, arvostellaan ja sitä mainostetaan. Paljon julkaistaan ajanvieteroskaa, mutta muutamat kirjallisuuden lajit jäävät syrjään. Runoista sain J.H.Erkon kilpailussa kunniamaininnan, mutta siihen päättyi runoilu minulta.

Nyt siis kirjoittelen vain blogeja, koska en muuhun pysty. Glaukooma on vieny näkökyvyn niin, että jäljellä sitä on 25 %. Kustantajajilla ja kriitikoilla on silmillään suojalasit, jotka antavat näköalaa vain siihen suuntaan mistä rahan haju lentää nenään. En oikein tiedä mikä tarkoitus on Kirjailijaliitolla ja yhdistyksillä, jos havaintokyky on niin rajoittunut, että vain romaanitaidetta suositaan. Vainoharhainen tuntuma on, että valintoihin vaikiuttavat tuttavuussuhteet ja poliittiset mieltymykset. Ikärasismikin tuntuu piileksivän taustalla. Mitäpä tuo vanha pieru enää osaa tai ymmärtää. Eihän tuo ole seitsemässä vuosikymmenessä oppinut kirjoittamaan niin, että hänen taitojaan kannattaisi edes vähän haukkua. 

FINALE

Lohdullista on lukea lukijoilta saatua palautetta. Sitä tulee harvoin, mutta se korvaa tärkeilevän kritiikin. Viimeksi kun tärkeilevän kriitikon kohtasin, hän sanoi, että minun blogini ovat vähän sinne päin. Ei hän kuitenkaan selittänyt mikä se oikea ilmansuunta on. Vain hän sen tietää ja osaa päättää. Lukijoita ja sivulla vierailijoita tuli taannoin Suomesta toista sataa blogiin, joka oli nähtä-vissä kuusi päivää.

Lukemat vaihtelevat säästä ja ulkomaiden uutisista riippuen. Ulkomailta tulevat sivulla vierailijat mukaan lukien lukijoita on yleensä 500-1200 viikossa, mikä on vaikeat aiheet huomioon ottaen mielestäni kohtuullisen paljon. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka jaksavat keskittyä ajattelemaan.

Ihan mukava on silmäillä joskus lukijoiden kommentteja. Muuta on kohtuutonta odottaa. Ainakin ne vaikuttavat vilpittömiltä:

HIENO, UNENOMAINEN TUNNELMA HUOKUU RIVIEN VÄLISTÄ JA HERÄTTÄÄ MIETTIMÄÄN…

HYVIN SÄ VEDÄT. AINA JÄÄ AJATELTAVAA.…

LUESKELN TAS KIRJAKAAPIN LYHTPROOSAA. HYVÄ MIELI TULI…

ERINOMAINEN BLOGI JÄLLEEN. AJATTELEMISEN AIHETTA ITSE KULLEKIN…

KIITOS. TÄMÄ OLI HAUSKAA LUETTAVAA..

HYVÄ JA AJATTELEMAAN HERÄTTÄVÄ BLOGI…

TERVEISIÄ HARMSIN LUKIJALTA…

KIINNOSTAVIA KIRJOITUKSIA JA OMAPERÄINEN TYYLI, VAIHTELEVIA AIHEITA...

JUURI NÄIN.   HIENO KUVA LISÄKSI….

MIELENKIINTOINEN ILMAISU  UNEN, TODEN JA ARJEN VÄLIMAILLA…

KAIKKKEA EMME VOI NÄDÄ, EMME KUULLA….

HYVÄ BLOGI. MUISTAN KYLLÄ LAPSUUDESTA MESTARITONTUN SEIKKAILUT…

MUKAVA BLOGI JA SÖPÖ NAINEN….

PITKÄSTÄ AIKAA EHDIN PIIPAHTAA LUKEMAAN. TAAS TYKKÄSIN!

KIITOS TAAS TÄSTÄ PÄIVÄVN PARHAASTA HETKESTÄ…

KIELTEINENKIN ARVOSTELU ILAHDUTTAA ENEMMÄN KUIN PYHÄ VAITELIAISUUS.