0NGELMA TAKATASKUSSA
Lyhytproosaa: matkailu avartaa
Minulle on kerran sattunut samalla tavalla, Erkki sanoi. Se selitettiin niin, että minä olin juovuksissa. Vaan ei se niin ollut. Tapaus sattui kovan poliittisen riidan jälkeen. Pitivät minua änkyräpäisenä oman tien kulkijana, koska en suostunut marssimaan pää tyhjänä jonossa tahtiin, jonka joku päälle päsmäri määräsi.
Olipa tyhjä tai täysi pää, saman tekevää niille maailman parantajille.
Minulla ei ollut sitä ongemaa, sanoin hänelle. Kävin vaihtamassa rahaa jossakin ja sijoitin lompakon liian näkyvästi takataskuun. Sitten kun piti mennä syömään, ei rahoja löytynyt, eikä pankkikorttejakaan. Joku oli tungoksessa käynyt hipelöimässä. Poliisia oli turha anoa avuksi. Sitten jäin yksin öiselle Tarton kadulle loska olin liian kohtelias tungoksessa. Porukka tunkeutui taksiin ja meni menojaan. Onnistuin puolen tunnin odotuksen jälkeen mongertamaan ohi ajavalle poliisille viroksi miten olivat pullat uunissa. Poliisin kyydissä pääsin hotelliin, jossa heräsin aamul-la ärhäkkään ääneen. – Täälläkö sä lojut kun kun me ollaan oltu sua etsimässä!
No, siellähän minä. Oli nälkäkin. Hän vei minut baariin syömään ja kehui kirjaani hyväksi. Oli lukenut sen jo eilen. Minä otin sen vain kohteliaisuutena. Vaan sitten opin tietämään, että hädässä ystävä tunnetaan. Olin avuton ilman rahaa ja siinä oli sitten pakko turvautua ystävän apuun. Kuljin hänen perässään kuin koira ja otin kiitollisena vastaan avun jota en keltään muulta saanut. Vain häneltä, Jaakolta ja Kirsiltä sain myötätuntoa ja apua. Muilta vain epäluuloisia ja pahek-suvia katseita, koska luulivat että olin koheltanut pikku pienissä tutustumassa öiseen kaupunkiin. Eikä asiaa auttanut sekään, että olin pukeutunut eksistentialistiksi.
Erkkiä huvitti, kun minä selitin maailmankatsomustani, joka oli äärimäisen vapaamielinen. Fasisteja ja körttiläisiä on vaikea erottaa toisistaan vaatetuksen perusteella, vaikutelmaa sotkevat vielä muutkin uskovaiset, papit ja anarkistit. Kaikki suosivat mustaa. Jos esiintyy ilman vaatteita, käy kuin sadun keisarille. Kukaan ei tunne, koska eivät näe kuin vain sen mitä odottavat ja haluavat nähdä.
Demokratia ei tunne marssijärjestystä. (2025)
Kiitollisena muistelen kirjailijoita Erkki Wesman, Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä.
roilla 1979. T.Yli-Rajala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti