ROMANTIIKAN
YÖ
Lyhytproosaa, uusromantiikkaa
Minä olen anakronisti 1800-luvun alkupuolelta. Kun katson vähän ympärille, näen että yö liihottaa kahisten nurmikon yli ja kuu ui järven selällä. Arvelen, että Goethe ratsastaa jossakin juuri nyt, samaan aikaan Sesenheimiin. Siihen pappilaan jossa hänen ihastuksensa odottaa. No, sehän oli vielä 1700-lukua niin kuin oppinut lukija hyvin tieää.
Olen turhautunut elämään. Päivällä kuuntelin Schubertin neljättä sinfoniaa ja muistelin sitä etäistä päivää kun veli seisoi vieressäni kuuntelemassa. Hän sanoi että piti enemmän Bachista, muka. Ehkä pitikin. Hän luki mielellään antiikin klassikoita, sellaisia kuin Catullus ja Lucretius. Siteerasi niistä pitkiä lauseita. Ja minä ihmettelin miten hän muisti niitä niin hyvin, vaikka oli aina pienessä myötälaitasessa.
Nostan levysoittimen kannen takaisin paikalleen ja mietin miten helppoa on nykyisin musiikin kuuntelu. Valikoima on rajaton ja omat cd-levyni ovat antiikkia. Niitä minulla on pari sataa ihan turhaan viemässä tilaa kirjahyllystä, netistä saa kaiken.
Ehkä olen kasvanut liian vanhaksi. Tupakka, viina ja naiset, kaikki hauskat harrastukset on pitänyt jättää. Enää ei ole jäljellä muuta kuin mollisävelien pilkkaa, raakkumista ja paukutusta. Hermostumutta kiirettä. Televisiossa on tarjolla Ukrainan pommitusta ja puhevikaisten aamu-niinkutusta. Länsi istuu neuvottelupöydässä ja pyörittelee peukaloitaan. Suomen päättäjät ovat saaneet tunnonvaivoja vanhasta kalevalaisesta hakarististä ja vaihtavat sen kaksipäiseksi kotkaksi ilmavoimien viirissä. Ihan jenkkimalliin.
Takalistot pitävät itseään julkisivuina niin kuin jo Jerzy Lec totesi.Voi että tympii ja kiukuttaa.Ei siis ihme, että tekee mieli ummistaa silmät ja vaipua romantiikan yöhön. Unohtaa kaikki ja palata takaisin todelliseen elämään.
Zhanna: Chopin nocturno op.62 no 2.Guter Mond, du geht so stille,In den Abendwolken hin
Bist so ruhig, und ich fuhle, Dass ich ohne Ruhe bin.
(Ps. Minä tollo en löydä saksalaisen yy .n hattua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti