KATSOIN YÖTÄ Lyhytproosaa, uusromantiikkaa
Katsoin yötä. Se kurkisti avoimesta ikkunasta ja huokaisi kuin
raskaan juoksun jälkeen. Se valui hitaasti huoneeseen ja asettui
selkäni taakse. Kuulin sen kuiskauksen. Oletko unohtanut kumpi
puoli on oikea ja kumpi on vasen, mikä on ylhäällä ja mikä
alempana?
Sinua on vedätetty, on annettu väärää tietoa ja menty sälekaihdinten taakse piiloon.
Yö katsoi minua ilmeettomänä ja hymyili kolkosti.
Huomaatko nyt, että olet aIvan yksin? Ne jotka joskus tunsit ja joiden kanssa puhuit, ovat kadonneet. Ne joita rakastit ja nekin joita vihasit, lähtivät pois.
Mietin tuota tosiasiaa. En minä ketään ole vihannut. He ovat kadonneet, se on totta. Silti heidän eksistenssinsä istuu tässä samassa huoneessa ja selittää tietävänsä nyt sen, mikä on oikea ja mikä väärä. Älä usko niitä jotka pakenevat tietämättömyyteen, se on vain keino välttää vastuuta, se sanoo.
Kun tarkemmin katsoin, heitä olikin vain yksi. Silti he olivat kokonaisuus joka viipyili tässä ja nyt. He olivat kuin seurakunta.
Istuin siis tässä pimeydessä ja pyörittelin etusormella hiuskiehkuraa otsalla. Aivan kuin lapsena muinoin. Hiukset olivat lähteneet, niistä oli vain muisto jäljellä. Miksi minä puhun ja ajattelen eksistenssiä, sehän on tietoisuus olemassaolosta. Se mikä kaikesta jää jäljelle kun muu katoaa. Jäljelle jäävät vasen ja oikea, yhäällä ja alhaalla, takana ja edessä. Sense datum. Eikä sekään ole varmaa.
Jos suljen silmät tässä pimeydessä, tiedän että yö katoaa. Kaikki ne, jotka ovat myös kadonneet, palaavat tahdon voimasta tänne ja me voimme taas puhua vanhoista asioista. Me olemme kaikki läsnä. Puhumme niistä asioista ja tapahtumista jotka me unohdimme silmät avoimina.
Ergo sum, joka tapauksessa.
Asiasana: eksistenssi, olemassaolo
OGNUNO STA SOLO SU CUOR DELLA TERRA
TRAFITTO DA UN RAGGIO DI SOLE EN E SUBITO ERA (Salvatore Quasimodo)
Pilvipoutaa. Akvarelli 2025 T.Yli-Rajala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti