AJOKORTIN UUSINNASTA
Jalankulkijoita ajoradalla.
Kävin jo kaksi vuotta sitten näkötarkatuksessa. Kutsussa ei ollut pukeutumisohjeita mutta minulla oli lippalakki. Minut hyväksyttiin ja sain kehoituksen toimittaa ajokortti poliislaitokselle. En tiedä miksi, mutta eipä tuo haitannnut, koska harvoin sitä tarvitsen. Minulla on tapana ajaa aina keskiviivan tuntumassa, että takaa tulevat näkevät selkeästi ajoväylän. Olen silti kokenut useita läheltä piti tilanteita, koska ajonopeus muilla on monesti ollut kohtuuton. Pidän yllä tasaista alle viiden kympin nopeutta, mikä varsinkin pitkillä maktoilla on osoittautunut turvalliseksi. Ihmiset osoittavat suosiotaan huudattamalla äänitorvia ja vilkuttamalla ohi ajaessaan valoja. He jopa tervehtivät käsimerkein.
Meillä on yhteistyösopimus rouvan kanssa. Hän istuu mieluummin takapenkillä koska on likinäköine ja hänellä on vähän kierot silmät. Hän ilmoittaa vaaratilanteista äänekkäästi varo auto sasemmalta! Älä vilkuile sivulle ja pane puhelin taskuun. Rouvaa häiritsee, jos kuuntelen ajaessa kännykkää. Hän nimittää sitä sielunvihollisen välineeksi, mutta hän ei tiedä etäs se on navigaattori. Hän ei ymmärrä, että kysymys on opastuksesta, koska meidän automme navigaattori puhuu vain savoa. Viimeksi se neuvoi meidät karjapolkua pitkin sonnihakaan, josta pääsimme pois vain talon isännän myötä vaikutuksella. Hän on kunnanvaltuutettu ja taitava traktorti kuski.
Rouva on hyvin tiukka siitä mitä saa tuttaville kertoa ja mitä ei. Palasin lomareissulta, ja havaitsimme, että olin siellä ulkomaila saanut tippurin. Minä kerroin vaivasta kaikille joita tapasin ja sain osakseni myötätuntoa. Yleisesti ymmärrettiin, ettei vika suinkaan minussa ollut. Eikä se vaikuttanut ajotaitoonkaan, joka on aina ollut luonnostaan poukkoilevaa. Minkä sille tekee, kun on huono onni ja huonoa seuaa.
Kaupunkien ympärille on rakennettu monimutkaisia liittymiä, joista selviäminen vaatii tarkkaavaisuutta. Liittymiin ei kannata ajaa edes pikku hiprakassa, sillä liittymien ja risteyksien lukumäärä on muutenkin epäselvä. Ei aina voi tietää kumpaa kaistaa ajaisi. Oikeaa vai vasenta, eikä tämä kysymys ole mitenkään poliittinen. Tiedämmehän rouvan puoluekannan, se on ehdoton. Vaikeimmissa tilanteissa minulla on tapana sulkea silmät ja antaa mennä vaan, Sanon sen ranskaksi, että rouva ymmärtäisi arvostaa toimenpidettä. Laisszfaire vaan ja sillä hyvä. Lohduttavaa on, että ajokortti on ja pysyy turvallisesti liikennepoliisi Pikkaraisen akan hallussa. Hän on vakavamielinen liberaali.
AatoksiA:
Aika on peili, jonka läpi on ryömittävä
Ajatukset istuIvat kuin kaarneet oksalla, yksi lensi pois.
