SARGENTIN NAINEN
LYHYTPROOSAA
Kuva: John S. Sargent: nainen
Filosofian ja latinan opettajalle tähdensin, että jos on
todellisuus, on se vain hetkellinen ja ainutkertainen. Sen
kuvaaminen on kuin piirtäisi numeroita veteen ja histo-
ria on tästä syysä fiktiota. Arvostan tuota kiehtovan ah-
distavaa olemisen tiedostamista, eksentialismia. Opettaja
oli pappi, eikä voinut hyväksyä minun näkemystani. Mei-
dän väliimme oli vuosisatojen aikana kasvanu raja, joka
erotti kirkkokunnat toisistaan. Sain englannista keväällä
yhden ison virheen takia improbaturin, mutta syksyllä
myöhemmin laudaturin. Cogito, ergo sum kävi mielessä. Luin
kessällä Life-lehdestä artikkelisarjan sumerilaisesta kult-
tuurista. Se kiinnosti enemmän kuin algebran hieroglyfit. Kaikki
kulminoituu nyt myöhrmmin tietoon, että en ole vieläkään
oppinut englantia, enkä ole oppinut elämäänkään.
Eräänä päivänä törmäsin lehden sivuilla Sargentin maa-
laukseen, joka kuvasi alastonta naista takaapäin. Kuva
jostain syystä ilahdutti murrosikäistä minua ja tuolloin
minä sain ahaa-elämyksen. Se joh ti minut kirjallisuuden
ja taiteen lavealle tielle. Veistin Sargentin kuvaa mallina
tähyillen haapapuusta alastoman pienoispatsaan, jo-
ka eräänä päivänä herätti kotini olohuoneeseen kerty-
neen herraseurueen huomion. Nämä herrat upseerit
olivat nautineet isän kaapista iöytyneen spiritus fortis
pullon antimia, joilla oli maustettu äidn keittämää ja tarjoi
lemaa kahvia.
Joskus
on niin, että muistelmat on hyvä lopettaa näytelmän
katastasikseen. Mutta hyvä, etten halunnut perehtyä
tylsiin differentiaaliyhtälöihin, vaan pitäydyin tiukasti
taiteissa. Nyt minulla on tallessa paljon harrastajan
maalauksia menneiltä vuosilta ja aina tilaisuuden tullen
tuikkaan entisiä käsikirjoituksia takkatuleen. Komea
liekki niistä nousee ja vähän savuakin, eli voidaan sa-
noa,että ne ovat tässä elämässä tehtävänsä tehneet.
- --- (2026)
Demokratiassa ei tunneta marssijärjestystä
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti