VAAN KEITÄ LIEMME

Lyhyttä p oosaa

                                                                   

Laralle. Akvarelli T.Yli-Rajala 1989

Mitä sinä mietit, Lara kysyi ja puhalsi pilkallisen savun  silmille

Mihin  tulokseen sinä olet päässyt?

Elettiin vallankumouksen ja  sodan aikaa 1917.

Miksi  pitää tietää menneisyys  jos  joutuu tekemisiin oudon  ih-

misen  kanssa .Minua  kiinnosti  tapa räpytellä, silmiä kun hän

 katsoi  kohti. 

Kiinnosti  hänen naurunsakin ja äänensä. Sekin että hänellä oli

huumorintajua. Se on  harvinausta. Lara vartoi  yhä vastausta.

Ei  tässä mtään, sanoin hänelle. Olo on  mtäi parhan.

Lara katsoi tyytyväisenä tarjoilijaa. Uskoisi outo  todeksi, hän

sanoi ja  kippasi  ryypyn. Hänellä  oli musta  tukka ja nuttura.

Hänen  kasvonsa punottivat. 

Minä  tiedän. Kerrotaan elämäntarinamme, Lara ehdotti.

 Sinä  kerrot mistä  olet karannut jamistä  se  runo on ko

-toisin.

Olettko  sinä itse  sen  tehnyt?. Minusta se oli koskettava.

Ei se ole itse tehty. Ilmaisu huvitti minua,  mutta en  näyttänyt

sitä hänelle, vaan kertasin saman säkeistön.

Vaan keitä liemme, mistä

kun kaiken kaikkiaan

jää tyhjää puhumista

jälkeemme maailmaan.

Laran silmissä ilkkui nauru, mutta samassa hän jou  vakavoitui.

Ja se siitä, eikä sinusta enempää saa irt, hän  sanoi.

 Se on erään tohtorin kirjoittama kauan  sitten.  Siperiassa, mi

-

nä Laraa  valistin.

Just ja joo, Lara tuhahti. Minun kotona oli viis lasta ja kun olin

vielä  siellä, naapurin setä raiskas mut. Mä olin kolmentoista ja

se oli nun elämän ensimmäinen mekittävä elämys.

No, miten sen äijän kävi, minä kysyin.

Ei kuinkaan. Se istuu seitsemässä johtokunnassa ja sai vielä jon-

tinkin arvonimen.Siihen aikaan kun tää tapahtu, se kusuttiint 

 rotareiki. Minä lähetin sille 15 vuotiaanaripiltä päästyä kiitos-

kor kiitoskortin ja se soitti  minulle,että  jos  minä  vielä häntä

rititsen, niin se nostaa oikeusjutun .Saisin  olla kiitollinen että

se  jättää asian  siihen.

Se pelotteli. Kirjoita siitä juttu ja lähetä jollekin  a lehdelle,

kyllä ne auttaa tekstn teossa jos sitä pelkäät.

Sen mä saatan vielä tehdäki. Laran katse oli kiitollinen.

Istuttiin hetki hiljaa ja ihmeteltiin tätä yhteikunnallsta tasarvoa.

Mitä sinä nykyään teet, minä kysyin. Onko sinulla jokin ammatti

 ja  työpaikka?

Lara sipaisi merkitsevästi mustia hiuksiaan.  Niiden alta vilkkui

alkuperäinen maantien vaalea väri.

 Sinä olet kampaaja, sanoin hänelle ja  nostin käteni hänen kau-

lalleen.

Mistä  arvasit, Lara kysyi.            (2026)

ASIAA; 

Tohtori Zhivaogon Lara  on romanin hemkilö.  Blogin Lara on 

on mielikuvitusta. Hän on vähän huonotapainen kun tupakoi ja

nauttii drinlkejä. Suku paheksuu. Minäkin olen huonotapainen,

sillä vanhalla ei saa olla tyttöystäviä eikä  mielikuvitusta.

lARA´S  TEMA

lara rannalla.

On vaikea hengittää,

eikä mitään enää puutu pelosta

että hukun johonkin mitä en tunne