PUNAINEN ILMAPALLO

Lyhytproosaa

Karkulainen

Rakkaus on punainen ilmapallo

keikkuvan langan päässä

Punainen ilmapallo keikkuvan langan päässä. Näit sen joskus kauan sitten, mutta elämän tuulet veivät sen mennessään. Sen lanka on kuitenkin niin pitkä, että se yltää vielä sinun käsiisi kunhan vain saisit tilaisuuden tarrata sen päähän ja vetää takaisin sinne mistä tuo punainen pallo lehahti karkumatkalle. Siihen aikaan et vielä ymmärtänyt, kuinka tärkeää osaa se näyttelee sinun elämässäsi.

Se kerran oli päässyt irti ja lentää lekottanut Kanarian saarille asti, mutta ikävä veti sen takaisin kotiin. Sait ohi mennen napattua sen langan päästä, kun se viiletti taas ohi, ja sinä sen pysäytit suoraan lennosta. Ehjä se oli, mutta kokemuksistaan vähän ryvettynyt. Jos vielä kerran karkaat, sanoit sille, niin vaihdan sinut siniseen. Tai ehkä vaikka vihreään vaihdan. Sinähän tiedät, mitä minä ajattelen väreistä. Ne ovat kaikki puhtaimmillaan valkoisia, ja sellainen haluaisin sinunkin olevan. Joskus keväisin punainen kyllä viehättää hetken, Se luo syklisen sykkeen sydänalaan ja sen punainen lanka lepattaa tuulessa. Sen kanssa on aina oltava varuillaan, se poukkoilee ja pyrkii alituiseen karkaamaan. Luulet että se pälyilee sinua jostakin syrjästä ja pitää sinua silmällä. Olet hänen takiaan tullut vainoharhai-seksi. Sydämen rytmihäiriotä kansallismielinen lääkäri sanoo lepatukseksi.

Silti siinä on jotain hellyttävää. Se näyttää katuvalta ja nöyrältä, sille on helppo puhua silloin kun se kuuntelee. Sinulla vain on taipumus ja paha virhe unohtaa, että pallolla ei ole ajatuksia eikä tunteita. Se vain on ja lentää minne sattuu, eikä sillä ole tarvetta selitellä pyrkimyksiään. Niin kuin nyt sitäkin, että se asettuu sinun syliisi ja katsoo sinua viattomasti punaisilla silmillään. En minä mitään tarkoittanut, se vakuuttaa ja hymyilee iloisesti. Vaan sinäpä olet epäluuloinen vanha pieru, etkä usko mitään mitä et erota selkeästi silmissäsi ja mitä et voi silitellä niin, että se rauhoittaisi sinua. Jos sitä huonosti kohtelet, se puhkeaa ja siitä jää vain veltto muisto syliin.

Un raggio di sole, et e subido sera. Quasimodokin ehti ennen iltaa nähdä punaisen ilmapallon, joka unohti hänet seisomaan yksin rannalle. (2024)

Aatoksia:

Runoilija vietti yönsä kaksipolvisen trokeen kanssa

Saanko vaipua rauhassa vanhuuden höperyyteen?

Syrjähyppy. Oikea käsi tietää mihin vasen pyrkii

Kun minä kuulen kaikki nuo  tutkimustulokset ihmisen kehityksestä, alan epätoivoisesti 

 kaivata kadotettua häntääni

Nainen toi syklisen näkökulman lineaariseen aikaani

Vain Saatana juovuspäissään on voinut keksia sähkökitaran.

•                                                     
•  

     ANTAA  MENNÄ  VAAN

                                           Lyhytproosaa

• 

                         Olli Joki,  Aamu-uninen.  öljy 2007.

Mitä on tapahtunut? Kello on yhdeksän ja  

sen luona palaa vielä valo.

(Jules Renard: Kiiltomato. Kuvien metsästäjä)

Kolmekymppisenä mietin usein että miltähän tämä elämä tuntuu sitten kun on täyttänyt viisikymmentä. Alkaako alamäki? Onko enää mitään merkittävää odotettavissa, kuluuko aika vaan muistellessa ja omia tekoja katuessa. Varmaan on paljon jäänyt tekemättäkin. Miltä tuntuu olla niin vanha?

Niistä ajoista on kulunut 50 vuotta ja tässä minä vaan edelleen ihmettelen. Tasai-nen elämä on muuttunut poukkoilevaksi. Nuorempana odotti aina jotain hyvää tapahtuvaksi, nykyään tulee kyräiltyä ympärille ja suhtauduttua muutoksiin epä-luuloisesti. Monet joutavat arkipäivän asiat oudoksuttavat. Mistä johtuu, että ajankulukseen pienen pallon perässä mailansa kanssa hosuvien herrojen pitää pu-keutua tietyllä tavalla? Miksi pitää viinilasi nostaa ravintolassa nenän korkeudelle, muikistella oudosti suutaan ja nuuhkaista. Nyökätä sitten uteliaalle tarjoilijalle että kyllä tämä menettelee. Miksi radion tai television kuuluttajan täytyy yrittää lausua saksalaiset ja ranskalaisetkin sanat amerikkalaisittain? Miksi ulkomaisissa elokuvissa hienostoseurue sanoo mieluummin skool kuin hölökynkölökyn? Miksi replytä on vakiintunut sähköpostikieleen ja syrjäyttänyt suomen? Siksikö että nämä anglismeja ihailevat replyyttärit ovat tuon sanarumiluksen omaksuneet ja käyttävät vain sitä. Niinhän vakiintuminen tapahtuu, ei muuten. Miksi  pitää käyt-tää vieraskielisiä sanoja, silloinkin kun tarjolla on parvi suomenkielisiä synonyme-jä?

Entä sitten tämä lehtien tarjoama kansainvälinen ruokakulttuuri ja pöydän katta-mistavat? Miten niihin pitäisi suhtautua kansan, jonka muistissa ruoka on tarkoi-tettu nälkään ja jonka pöytään oli tarjolla suolasilakkaa ja kaupungista talvisaikaan reellä noudettua suolasilliä tai muuta. Ostaa ja myydä sai vain tapulikaupungissa. Tuntuu joskus, että meillä sitä virkaa hoitaa nykyään Helsinki jonne kaikki keskitetään, muut paitsi pahalta haisevat sellutehtaat. Eivät silti kaikki Suomessakaan vielä näe ruoan valmistusta taiteena, niin kuin se tuntuu Välimeren maissa olevan. Meillä hienoimmat, herrasväkeä miellyttävät mausteet ja hedelmät noudetaan pääkaupungista ja puhutaan työpaikoilla ja kaupoissa englantia. Kukapa nyt rahvaan suomea puhuisi. 

Ihmettelen myös vimmaa joka panee ihmiset matkailemaan ulkomaille, "Taimaa-seen" ja "Mallorkalle" asti jopa ennen kuin oppivat lukemaan. Moni tekee noita omaa egoa ja naapureiden silmissä statusta nostattavia lentomatkoja parikin kertaa vuodessa, vaikka velkarahalla jos ei muuten pääse. Niin, ja vielä sekin oudoksuttaa että ollaksemme yhteiskuntakelpoisia meidän on alistuttava jonkun umpivieraan suunnittelemaan muotiin ja aina vaadittaessa vaihdettava vaatetus uudeksi. Ei vanhoissa tamineissa kehtaa esiintyä ja pitäähän sitä olla kaikin puolin kansainvälinen. Pieksut ovat kotimaisia.

Lentoyhtiön konkurssista olen vakaasti sitä mieltä, että joutavat matkailijat palaamaan takaisin polkupyörillä. Tarvitseeko sitä ehdoin tahdoin lähteä matkai-lemaan seuduille, joilla asuu vain ulkomaalaisia. Nuoruudessa minä tein matkan linja-autolla Luulajaan ja sain tarpeekseni ulkomaalaisista. 

Paljosta muustakin tässä voisi urputtaa, mutta kun pitää lähteä päivänokosille. Postissa pitäisi vielä iltapäivällä ehtiä käymään, mutta eihän niitä enää missään ole, niitä posteja. Niin että sekin on taas yksi pois suljettu mahdollisuus kuluttaa joutilasta ja tuottamatonta  aikaa. Postistahan on jäljellä vain sen vanha symboli, torvi. Se torvikin on kuulemma nykyään jossakin ulkomailla. Niin että mikäpä tässä. Antaa mennä vaan, niin kuin ranskainen sanoo. laissez faire, vaikka englantiakin olisi tarjolla. (2023)

 Fairy on kyllä tehokas tahranpoistaja.

Miettehiä:

Monesti viisaus käy etupäässä takaperin ja huomaamatta

Mikäpä tässä on hännätönnä elää. Ei tarvitse heilutellq häntää jokaiselle vastaan tulijalle.

Elämän genre on tietoisuus vapaudesta

Elämän paradigmat löytyvät vuorisaarnan yhtälöstä

Juoni on kirjailijan valhe

ALFA ET OMEGA

Lyhytproosaa

                                                                       Alkumeri. Akryyli 2023 P. N.

Humanismin kehittynein muoto on matematiikka. Se on ajatusten labyrintti, ei eksakti luonnontiede. Materialistiseen maailmankuvaan perustuva tiede ei löydä  ratkaisua aina yksin. Maailmankaikkeutta täyttää jokin, mille on paremman puutteessa annettu nimi pimeä, näkymätön aine. Siis materia, koska se muuten on käsittämätön. Sitä ei voi nähdä, ei tuntea tai kosketella, ei mitata eikä punnita. Se vain on. Sen eksistenssi käy ilmi vain seuraamalla tunnetun aineen käyttäytymistä. Hän joka sanoo, ettei usko mihinkään mitä ei voi nähdä tai koskettaa on väärässä. Hänen maailman-kuvansa perustuu uskoon, siis siihen mitä ei usko.  Raamatun ja uskontojen tarinat maailman luomisesta ovat yhtä totta kuin tieteen luuoma kuva alkuräjähdyksestä. Joku kysyi, mitä oli ennen tuota isoa pamausta. Toinen neropatti vastasi, ettei ollut mitään, koska ei ollut aikaakaan. Hän ei tuntenut sanontaa, että tyhjästä on paha nyhjästä. 

Niin. Maailman alussa pimeys liikkui vetten päällä ja niin myös Jumalan henki liikkui vetten päällä. Näkemys on tietoviisaille tietenkin liian runollinen. Mutta uskokaa vain! Elämä on runo, jonka alussa on meidän kielessämme alkusointu, mutta se päättyy aina loppusointuun. Siihen, mikä on meidän runoperinteellemme vierasta. Kaikkeuskin on runo.

Beethoven ei sitä kuullut, mutta kirjoitti näkemänsä näyn partituuriksi. Sen nimi on viides, kohtalon sinfonia. (2024)

Miettehiä:

Kaikki sotilaat muistuttavat toisiaan, vaikka heillä olisi erilaiset maastopuvut ja erilaiset marssilaulut. 

Karhun korvaa rupesi kutiamaan. Sieltä löytyi Dudajev niminen hiiri. 

Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa. Enkä enää löydä ajatusta. 

Nainen. Siis potentiaali.

Olemus ui morfisen meren syvyydessä, nousee pintaan ja sukeltaa kohti valoa.

Asiasanat:

Humanismi ja Matematiikka.  Dudajev. Beethovenin 5. sinfonia.

 

K I D U T U S

 

                                                                Syyshalavia. Akvarelli 1989 T.Y-R.

Sivistyneessä yhteiskunnassa kidutus on kiellettty. Ei hyväksytä fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. On kielletty hyökkäys kansanryhmää vastaan, Rotuvihaa ei hyväksytä. Silti kidutus elää ja voi hyvin, sillä se osataan piilottaa taitavasti moraalin peitteen alle. Kidutusta on vankiloissa, sairaaloissa ja arkipäivän elämässä. Se voi näkyä avoimesti, eikä sitä uskalleta arvostella. Henkinen kidutus on salakavala, sillä se piiloutuu pelon kaapuun. Se voi kätkeytyä myös vapaamieliseen, liberaaliin maailmankatsomukseen. Aihe, asia joka saa jotkut ihmiset voimaan pahoin ja jota he eivät voi hyväksyä, esitetään edistyksellisenä ja tavoiteltavana. Vastustajia kiusataan jatkuvalla indoktrinaatiolla, joka toistaa kohteen hyviä puolia ja jota suositellaan. Göbbelsin propaganda puetaan moderniin, vapaamieliseen asuun joka peittää todellisuuden kasvot. Käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät on palkattu indoktrinaation palveluk-seen, tiedon ilme vääristyy. Sota silotellaan hyväksyttäväksi, jotkin seksuaalisen käyttäytymisen ilmenemismuodot kuuluvat muka terveeseen kulttuuriin.

Olipa kysymys mistä toiminnasta hyvänsä, sen tekee vastenmieliseksi tapa jolla sitä syötetään ihmisten tajunnanvirtaan. Se julistautuu liberaaliksi, mutta suhtautuu vihamielisesti niihin jotka epäilevät sen perusteluja vääriksi ja irvokkaiksi. Ihmiset alistetaan huomaamattaan omaksumaan jotain sellaista, mikä on aiemmin tuntunut vastenmieliseltä. Kidutusta harjoitetaan vääristyneellä informaatiotulvalla.

Todellisuuden kasvojen takaa löytyy moraalin rappio ja piittaamattomus kanssaihmisten hyvinvoinnista. Siitä että he kokevat tulevansa väärin kohdelluiksi. Tärkeämpää kuin mielen tasapaino, on painostaa ihmiset hyväksymään sitä minkä ovat aikaisemmin hylänneet vääränä. Tärkeämpää on mielistellä niiden ihmisten tahtoa, jotka haluavat että kaikki ajattelevat ja tuntevat kuin he. Jos vääryys sallitaan, se sallittakoon vain vuoks vallan korkeimman. Ei muuten milloinkaan, sanoi joku antiikin viisas. On syytä katsella ympärille ja kysyä missä on valta.

Asenteita on äärimmäisen vaikea muuttaa. Jos joku keksii siihen keinon, hän ratkaisee kaikki sodat. Vieraiden ajatusten ja ideoiden ajaminen hivuttamalla vaalikarjan päähän on kaikkien lakkojen, mielenosoitusten ja sotien hiiva, joka panee rankkitynnyrit käymään. On hyvä muistaa, että ajatuksia ei voi sensuroida, ne pitää joidenkin mielestä unohtaa.

Epilogi: Meteorologin toimesta saadaan kuulla, että maanantai-illan osalta saadaan myös sateita lumen muodossa. (Näin verorahoilla toimiva yleisradio opettaa meille hyvää suomea)

Miettehiä:

Mikä on tyyli? Se on sinä itse, joka näyt kirjoittamiesi kirjainten rakosista

Onko tämä elämä vain metafora?

Älä vilkuile taaksesi. Aika ajaa sinua takaa

Vain Venäjä tietää mikä on Ukrainalle hyväksi

Rutikuiva kertova realismi tappaa kaunokirjallisuuden

Rakkaus on punainen ilmapallo keikkuvan langan päässä

Asiat:  Indoktrinaatio. 

 

KE V Ä T S A D E

Runoratsu

                                                   Kevätsaade Öljy 2019 Tarmo Yli-Rajala

Kun sitä katson, tuntuu kuin silmistä vuotaisi näkö

jää vain se mitä ei ole lupa tuijottaa

eikä sitä tarvitse tuntea ollakseen tietämättä

Puu nousee maasta, sen ohi kuljetaan

se sahataan poikki, eikä sitä kukaan muista

Väistä valoa, varjo on taakka lumelle

pimeyden ydin, se mikä on silmuihin piiloutunut

ja pelkää talven valoa

Vihreä pullo ikkunalla, mustia lintuja vihreällä taivaalla

Marraspuiden tiuhat rivit, 

liikkumattomat kuin kuolleet sormet

Pyrin kyllä siihen, mutta en usko

että saavutan sen

paitsi jos unohdan pyrkimyksen ja alan toteuttaa sitä

Pelon korva, joka kuulet hengityksen

ja epäviralliset risahdukset

Pelon silmä, joka näet minun lävitseni

ja tutkit minun varjoani

Antakaa sulkea teidät hetkeksi vakan alle

Puiden oksat etsivät toisistaan tukea.

Autiolla maalla Salvador suitsittaa palavaa kirahvia

kaukana vuoret

Ilta piirtää lehmusten hahmot, mustat linnut rypäinä oksilla

On vaikea uskoa todeksi sitä mikä ei liiku, 

on vaikea liikuttaa todellista

Himmeä katseesi Maria, nousee valoon

holvit kirkastuvat

Ei hetkillä ole laskijaa, on vain liekki

joka tanssii tuohuksen sydämellä,

varjot jotka syleilevät ristiä povellasi

Miete

Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa, enkä enää löydä ajatusta

Vaidoin blogin. Vialliseen ehti jo tulla lukijoita.

  K E V ÄT  S A D E      

Runoratsu 

 

                        

                                                                                                                                                                        Sain joskus kauan sitten    J.H. Erkon kilpailussa kunniamaininnan runosarjassa. Silloin se ilahdutti hetken, mutta enpä sitä kovin vakavasti ottanut.  On jäänyt runoilu vähiin.

Tässä runoratsussa on koottuna nostalgiaa 1960-1970- luvuilta. Minun idolini oli Jyri Schreck, mikä asia saattaa pilkottaa sieltä täältä. Tyyli kaiketi hipoo jossain määrin1950-lukua. Keväällä 1957 oli lempi jo viriämässä, vietin aikaa erään talon ullakkohuoneessa ja kiusasin naapureita tenorisaksofonilla. Luin Jyri Schreckin ja Aila Meriluodon runoja. Avoimen ikkunan alla kukki omenapuu, täynnä valkoisia kukkia. Niiden tuoksu täytti ilman jota nuoruuden huumassa hengitin.  Ja nyt minä hengitän nostalgiaa.                                                                               

 KEVÄTSADE .  Öljy.   Tarmo Yli-Rajala           

 

 

YSTÄVYYS

LYHYTPROOSAA

Amadeo Modigliani  Nu Couche.

Minulla on mustavalkoinen mielikuva monista asioista. Ne ovat joko tai, mutta eivät mitään siltä väliltä. Jaan ihmiset ystäviin ja tuttaviin, heidän lisäkseen on mitään sanomaton porukka joka ei kuulu kumpaankaan. Heitä ei ole, en huomaa heitä. Ystävien kanssa puhutaan ja seurustellaan. Molemmin puolin tunnetaan tapahtumat ja niistä ollaan melko lailla samaa mieltä. Ei riidellä, vaan mieluummin jäädään vaiti jos erimieltä ollaan. Ilmaannutaan kylään sen kummemmin etukäteen valmistelematta, ja harrastetaan samoja asioita. Valmistetaan vaikka vanhasta pakastin kaapista kompossti eikä syytetä toisiamme projektin epäonnistumisesta. Siitä, että eräänä päivänä kompostissa kihisee valkoisia toukkia ja sinivihreitä kärpäsiä kuhisee viereisen liiterin seinällä. Jokin on mennyt vikaan ja vaatii rauhallista tupakkia. Aika tavaran kaupittoo sanoo ystävä. Tehdään siihen tuuletusaukot. Ystävä myös tarjoaa apua aina kun huomaa että sitä tarvitaan. Hän ei siitä rahasta.

On tuttavia joista aikaa myöten tulee ystäviä. Näin ainakin luulotellaan. Minä ja hän. Paljon ollaan tekemisissä, tukea saadaan ja annetaan. Kerrotaan vaivoista ja terveydestä, jaetaan myötätuntoa.Tehdään yhteisiä perhematkoja, haukutaan tai hyväksytään poliitikkoja. Keskinäisissä suhteissa ollaan vapaamielisiä ja suvaitsevia, vitsaillaan vähän toisten mielipiteille. Ei vedellä rajaviivoja.

Vaan kaikki tämä osoittautuukin pintapuoliseksi ja puheet ovat lopulta vain small talkia. Äkkiä tulee eteen päivä. Jolloin ystäväksi ilmoittautunut ja hyväksytty tuttava suuttuu typerästä aiheesta. Siitä aiheesta, että huomaa minulla kaikesta huolimatta aivan omia ajatuksia ja tekoja. Hän ei ymmärrä, etten minä astu tarjottuun pilttuuseen enkä anna sulkea kantta siitä lokerosta, johon hän on minut sijoittanut. Hän lakkaa nyt tervehtimästä ja ohi kulkiessa kääntää päänsä katsomaan maisemia.

Minä olen loukannut ihmistä, joka luuli itseään ystäväksi. Kun elämä heittelee rajusti niin tuttavat ympäriltä kaikkoavat kuin tuhka tuuleen. Nyt ei ole enää muuta neuvoa, kuin kääntyä katsomaan taakseen. Siellä voi nähdä vielä ystävän, hänet joka seuraa, ei ivaa eikä lakkaa tervehtimästä. (2023)

Mietteitä:

Jos katsot nyt ahdingossa taaksepäin, näet vielä ystävän

Jos teet tai sanot jotain merkittävää, lakkaavat ihmiset tervehtimästä

Kafkan arkipäivää en aina juhlasta erota

Ikävää on todeta olevansa väärässä. Vielä ikävämpää on jos joku muu on oikeassa

Kova paikka, kun runo vaihdetaan lakitekstiin

Asiat: 

Masennus.  Nu Couche. Amadeo Modigliani. 

Blogikuvassa alkuperäisen teoksen hehkuvat, kauniit värit eivät valitettavasti näy.