RAKKAUDESTA


Miete:
Etsitkö oikeutta? Se on haudattu
lakipykälien alle

Koko päivän oli satanut. Vielä illallakin maisemaa kattoi usvaverho, jonka takaa tähyili kuun himmeä silmä. Turtonen  oli tullut taas kyläilemään ja täytyy sanoa, että hänen seuransa alkoi pikkuhiljaa jo kyllästyttää. Piilotin hänen runokokoelmansa sohvatyynyn alle. Hän alkoi  taas luennoida minulle käytösohjeita, koska valitin sosiaalisten kontaktien vaikeuksista. Minua  puuduttavat nuo iänikuiset turhat toivotukset, joutavat utelut ja hokemat joita ihmiset toisilleen latelevat, ja vain siksi että  pää on tyhjä. Sanovat sitä smalltalkiksi. Minä olen sitä mieltä, että kun suomalainen jotakin kysyy, vaikka että menetkö sinne, hänelle kuuluu vastata joko menen tai en mene. Ei mitään sellaista hienostelua kuin kyllä tai ei kiitos, kiitos kysymästä.Saan hilsettä jos vastaantulija utelee että miten menee, kuis hurisee. Olen huomannut, että hyvä keino päästä tällaisista uteliaista on, että alkaa kertoa juurta jaksaen ja seikkaperäisesti tapahtumista viime viikolta lähtien. On eduksi vielä poiketa muutamaan rönsyilevään sivuhaaraan: annas olla, oliko se niin vai näin, mutta jokatapauksessa väärinpäin, ja niin edelleen.

Sinä suhtaudut kysyjään liian vakavasti, Turtonen sanoi. – Ei kysyjä mitään tarkoita eikä ole vähääkään kiinnostunut muusta kuin itsestään. Saat nähdä, että hän alkaa kertoa omista vaivoistaan ennen kuin ehdit ajatella sanottavasi loppuun. Kun Turtonen nyt pani muistilapun syrjään, näin että hän oli kirjoittanut kirjettä Rafael Santin nuorelle naiselle joka istuu. Ehkä sekin on tarpeen, ajattelin, ja annoin hänen köhiä rauhassa ja kakistella kurkkuaan. Hänellä oli se tauti. Hetken kuluttua hän oli taas valmis jatkamaan luentoaan. - Muista, että kohteliaisuuden luonteeseen kuuluu ihmisen kunnioittaminen. Kun lähestyt häntä,paneudu vakavasti omaan osaasi. Pyri tuntemaan myötätuntoa ja epäluuloista huolimatta ajattele kaikkea hyvää henkilöstä jota lähestyt. Hän tietysti tarkoitti tuota Santin nuorta naista vaikka jätti sen minulle tarkentamatta. Hän tiesi, että minä ihastelin tuota ikivanhaa nuorta naista. - Jopa silloinkin, kun lähestyt häntä arveluttavissa aikeissa ja olet malttamaton, kiinnitä erityisesti huomiota liikkumisen tekniikkaan ja artikulaatioon. Vältä änkyttämistä, sillä se jos mikään ärsyttää ylemmän luokan väkeä.

Jostakin kuului vesijohtojen pihinää, Turtonen siristeli silmiään ja kuunteli. Kuu ikkunassa oli piiloutunut pilvihuppuun ja itse Rafael Santi soitti viulua ulkorapullani. Tovin mietittyään Turtonen taas jatkoi: varovainen lähestyminen, olkoonkin rakkaus vaikka vain näennäistä, vie puolustukselta terän ja nainen menettää ainakin osan luonnollisesta vastahakoisuudestaan. Kohtelias, hillitty hatunnosto ja hänen tarjoamansa lämmin käsi jota suutelet kevyesti;  kas siinä salainen ase, joka jos mikä tehoaa. Ja muista kumartaa kun avaat hänen edestään oven. Hän ei ole feministi.

Turtonen piti tauon ja haukotteli. Lehmuksen oksa hipoi ikkunaruutua, haukotus tarttui minuunkin. Hän jatkoi vielä neuvojaan. – Rakkauden ydin, niin sanoakseni, kätkeytyy lopulta hyvin ohuen  pintakuoren alle. Sen syvähenkinen ohjesääntö kuuluu: kunnioita itseäsi niin kuin kunnioittaisit häntä jonka toivot kunnioittavan itseäsi pelkästään siksi, että olet aidosti epäluuloinen.

Taas se alkaa tuon perisaksalaisen pilkuttamisen vaikka on juutalainen. Kohta Koko virke kääntyy takaperin, minä ajattelin mutta en ollut huomaavinani. Ja mistä minä tuo vertailun nyt keksin? Ei minulla ole koskaan ollut rasistisia pakkomielteitä. Turtonen jatkoi vielä: Jos herätät hänessä kunnioitusta, niin saat osaksesi myös rakkautta, noin vertauskuvallisesti sanottuna.

Taas hän köhi ja vilkuili huoneen nurkkaan etsien sylkykuppia. Siellä kisailivat vanhenevan poikamiehen pingispallot pitäen hiljaista, nakuttavaa ääntä. Se ei tuntunut häntä häiritsevän.
- Lisään vielä lopuksi toteamuksen, että rakkauden variantteja on lukemattomia. Tärkeintä on muistaa hallita kasvojen ilme ja tapa lähestyä. Missään tapauksessa ei saa näyttää siltä, että  tässä nyt ajatellaan jotakin ja varsinkaan sitä mitä lopulta sanotaan. Tällöin nimittäin saattaa käydä niin, että vakava väärinkäsitys pirstoo orastavan yksimielisyyden. Naisista en halua noin yleisesti sanoa mitään, ja uskon että tiedät mihin sillä tähtään.

Turtonen nousi  tuoliltaan, pyyhkäisi hiukset silmiltä ja huokaisi.
- On aika lähteä paluumatkalle. Täytyy antaa hevoselle apetta ja vetää seinäkello.
Vielä hetken hänen laiha ja kumarainen hahmonsa  häilyi silmissä kunnes kaihtimien takaa makuuhuoneeseen syöksyvä kirkas syysauringon valo sai sen lopullisesti katoamaan. Minua jäi vaivaamaan huomautus hevosesta. Muistin vielä hämärästi vaunut joilla Goethe ajoi kohti Sesenheimia. Mutta silloin oli yö ja kuu souti hitaasti taivaalla vastavirtaan.