HEVOINEN

   

Kirjoitettu sana on ajatuksen luonnostaan 

välttämätön ruumiillistuma eikä mielipiteen 

yhteiskuntakelpoinen kääre. 

(Karl Kraus, myrkyn käyttöohje.)

Hevoinen (Hippolutus hominculus) kuuluu sorkkaeläimiin, joilla on kaikilla etupäässä neljä jalkaa. Ilmaisulla etupäässä tarkoitamme tässä tutkielmassa, että ensisijaisesti. Lisäksi sen etupäässä on korvat (kaksi) ja silmät, niin ikään kaksi kappaletta. Hevoisen takatukkaa kutsutaan harjaksi, vaikka kysymys ei ole siivousvälineistöstä. Harjas on hulmuttelua varten. Nimittäin hevoinen pillastuessaan saattaa hyvinkin kiitää laukkaan harjas hulmuten ja viskoen noita jo edellä mainittuja takajalkojaan villisti sinne tänne. 

Sukupuolestaan hevoiset jakaantuvat mies-, nais- ja muusukupuo-lisiin. Kansanomaisesti  puhummekin arkikielessä oris- ja tamma-hevoisista, ollen muusukupuolisten edustajina niin sanotut ruunat. Nykyhevoiset lisääntyvät enimmäkseen partenogeneettisesti, ueimmiten talon isännän toimesta. Paikka seudun fasistit ovat haas-taneet isännän sotaoikeuteen, ja tuomariksi on valittu nykyistä kulttuurisuuntausta, liberalismia edustava everstinna. Poliisi epäilee isäntää, mikä seikka on raskauttava tuomion kannalta. Tallista löy-detty lypsyjakkara on toimitettu rikosteknisen tutkimusyksikön haltuun. Tutkinta jatkunee vielä joulukuuhun 2028 asti, johon päivämäärään  on päätetty jatkaa poliisin epäilystä. Hevoiset ovat osoittaneet mieltään jo kaksi viikkoa ja asian vakavuutta lisää sekin, että ruunahevoisilla on todettu  otsalohkossa kehittyvät sarventyngät. On herännyt kysymys siitä, onko kysymyksessä lainkaan hevoisiin kuuluva sukuhaarake. Saattaa olla niin, että olemmekin tekemisissä pukin tahi pässin kanssa, yllättävä havainto sinänsä. Isäntä kieltää kaiken toistamalla englanniksi no comments. Lisäksi hän on saanut kroonisen hikan.

No, leikki sikseen ja asiaan, sanoi pyöveli. Nuo kuohuttavat tapaukset palauttivat mieleeni rouvan, joka kaikesta huolimatta toimi viisitoista vuotta erään naisyhdistyksen puheenjohtajana. Lopulta hän erosi tuosta vastuunalaisesta toimesta sillä perusteella, ettei koskaan saanut puheenvuoroa. Mitä rouvan mieheen tulee, hän ei suinkaan ole aviomies vaan ainoastaan mies, koska hänellä on hal-lussaan rouvan itse laatima sukupuu. Siinä osoitetaan pitävästi, että kaikki eurooppalaiset miehet ovat sian ja apinan risteytymiä ja siksi heidät tulee aina ottaa vakavasti, tämän tutkielman laatija mukaan lukien. Näin totesi jo eräs espanjalainen kirjailija, jonka nimeä en nyt millään muista. Asiaa käsiteltiin aikoinaan myös  NSPD:n puoluekokouksissa. 

Aloitimme tämän ansiokkaan esseen aiheesta hevoinen. Jatka-kaamme sitä vielä lopuksi käsittelemällä lyhyesti runoratsua. Useampikin runoilija tietää hyvin, miten vaikeaa on valjastaa kyseenalaista otusta esiintymisasuun, siis satulaan, kuolaimiin ja saappaisiin. Niin, ja lisäksi vielä englantilaisen vallasväen ratsas-tuskypärään. Moni runoilija onkin epätoivoisena ryhtynyt kirjoittamaan realistista nykyproosaa ja saarnoja. En tässä mainitse lahkoja, gnostilaisia lukuunottamatta, koska sellainen erhetys johtaisi loputtomaan sanasotaan yhden sellaisen kanssa, joka on se ainoa oikea kirjallisuuspiiri ja hyvin skeptinen kaikkeen siihen nähden, mikä viittaa ylimalkaisuuden olemassaoloon. Niinpä lopetankin esseeni latinalaiseen mietelauselmaan: ferrare humanum est eli osta kaksi kolmen hihnalla!  

(Sarjasta kaunokirjallisuutta tieteellisestä näkökulmasta, 2021)