keskiviikko 18. elokuuta 2021

 



                                  
  Kuva: Aasi ja sen poikanen  (Martti 2011)

JUNTAT  LUKUSILLA 



Kovin minua hämmensi blogini suosio heti aluksi. Suomalaisia lukijoita oli vähän, sehän ei ole yllätys koska täällä luetaan vain urheilijoiden ja poliitikkojen elämäkertoja. Niin, ja tietysti dekkareita tylsimmästä päästä. Sen lisäksi suomalaiset harrastavat rutikuivaa, postillamaista realismia jossa pilkut ja pisteet ovat oikeilla paikoillaan. Jos heidän silmiinsä osuu vaikka Bulgakovin proosakokoelma ”Kohtalokkaat munat”. He räpyttelevät neuvottomina silmiään ja pälyilevät siveyspoliisia. 

Minun ansiokkaalla blogillani, jonka nimi on Hoo moilasen mun… ei kun kirjakaappi, oli alusta lähtien suuri suosio. Seuraajiakin oli heti yhdeksän, kaikki tuttavia ja sukulaisia. Sitten lukijoiden määrä alkoi kasvaa, heitellen poliittisten suhdanteiden ristiaallokossa. Kerran erehdyin kirjoittamaan jonkin hävyttömyydenkin, josta sain rangaistuksen ulkomaalaisilta, jotka eivät suomea taitaneet, mutta joilla oli asiantunteva ja ärhäkkä Tukiryhmä täällä kotosuomessa. Muuten lukijoiden sijainti kääntyili kuin tuuliviirin kukko milloin sinne, milloin tänne. Aloin jo tulla epätoivoiseksi. Ensin olivat lukemat Ukrainassa hämmästyttävän korkeat. Ajattelin, että siellä oli paljon suomalaisia rauhanturvaajina ym. epämääräisissä töissä. Sitten tilanne muuttui. Lukemat Venäjältä kohosivat korkeiksi, seuraavana oli vuorossa Saksa. Lukemien seurannassa menivät jo silmät niin ristiin, että oli pakko tilata aika silmälääkäriltä. Hän kielsi minulta ajokortin ja kehotti lähettämään sen poliisille. Saksan jälkeen innostuivat jenkit ja vihdoin, pari viikkoa sitten ruotsalaisetkin. Suomalaisilta meni tuhat vuotta, ennen kuin he älysyvät asuvansa Euroopassa. Ruotsalaisilta meni sama aika tajuta, että  heidän selkänsä takana on turvavyö. 

Moninaiset ovat olleet lukijoiden olinsuunnat koko ajan. Hajamielisimpiä lukijoita löytyy muun muassa Portugalista, Brasiliasta, Ranskasta ja sieltä täältä. Viime aikaisin valloitukseni on Myanmar, jossa pitkälti toistasataa lukijaa on saanut juntalta komennon kääntyä hyvän kirjallisuuden puoleen. Odotan jännityksellä miten muutama muu demokratian esitaistelija asiaan suhtautuu. Paljon on vielä potentiaalista lukijakuntaa saavutettavissa,  jopa ilman ajokorttia. Miten käy Afganistanin emiirikunnassa?
 
Euroopan unionin ansiosta suomenkielen taito on lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun, kiitos Euroopan virallisen kielen aseman. Nykyinen hallitusohjelma pyrkii panemaan jo kapuloita rattaisiin kieltämällä alle kahden metrin lähikontaktit. Sehän on tehokas keino karsia sekä väestön että suomentaitoisten lukijoiden määrää. Ja kukapa tietää mitä nuo eri kansallisuuksien nimissä jaetut lukijatiedot lopulta merkitsevät. En minä ainakaan ole ihan varma. Odotan kiihkeästi niitä aikoja, jolloin filistealaiset ja kappadokialaiset ilmestyvät näille blogimarkkinoille. 
(2021)
Lukijatilastot. Bulgakov. Tilastot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti