lauantai 29. huhtikuuta 2023

 

NAINEN  KATSOI  MINUA



                    Nainen katsoi. Sekavärityö 1979 T.Y-R.

Miete: Kuolemallakin on elämäntehtävä


Käännyin katsomaan taloa, joka oli rakennettu rinteelle. Se erottui hahmona 
ikkunakuvassa. Sen edessä oli rautaportti ja sen ikkunat olivat himmeät ja 
sokeat. Kallion kuvetta pitkin kiemuroi polku hongikkoon, jossa oli kioski ja 
tienristeys. Polkua pitkin, alas kohti rautatieasemaa marssi jonossa sotilaita, 
aseet tanassa ja kyllästyneen näköisinä.

Televisio oli jäänyt auki, sen hiljainen ääni oli minut herättänyt. Säpsähdin
hereille. Joku nainen oli tullut aivan lähelle ja katsoi minua uteliaasti. Hän
näytti jotenkin tutulta vaikka oli aivan vieras. En ole varma halusinko edes
tuntea häntä, sillä naisen olemuksessa oli jotain arvaamatonta. Hän muistutti
ulkonäöltään edesmennyttä sisarta, jota en ollut koskaan nähnyt. Suljin sil-
mät ja hieroin kohmeisia sormia, niitä palelsi. Ääni kuiskasi minun nimeni
ja hetken katsoin  tuota outoa sukulaista silmiin joista puuttui empatia, 
myötätunto herännyttä kohtaan.

Katso noita, nainen sanoi ja hän tarkoitti sotilaita. - Sinä olet heidän muka-
naan, katso tarkoin niin näet. Ja minä katsoin, silmät ummessa ja vähän hä
tääntyneenä. Keitä me olemme, kysyin naiselta joka näytti tutulta vaikka oli
aivan vieras. Te olette sotilaita jotka eivät tiedä mihin ovat menossa ja mis-
tä tulevat, hän sanoi ja alkoi muuttua usvaksi viereisellä tuolilla. 

Yritin pinnistellä muistia. Kuka hän oli, tutun näköinen vieras? Mutta ei hän
enää palannut, vaan hajosi utuna unen usvaan, ja minä kadotin hänen tutun si-
vukuvansa. Ajattelin, ettei se voinut olla kauan sitten kadonnut sisarenikaan,
jota vuodet olivat väistäneen ja joka oli nyt palannut aikamatkalta avaruuden
kaarevaa rataa minun mieleeni ja näytti jotenkin tutulta vaikka oli aivan vie-
ras. En ole varma halusinko edes tuntea häntä, sillä naisen olemuksessa oli
jotain arvaamatonta.  Suljin silmät ja hieroin kohmeisia sormia, niitä palel-
si. Ääni kuiskasi minun nimeni ja hetken katsoin  tuota outoa sukulaista sil
miin joista puuttui empatia, myötätunto herännyttä kohtaan. Katso noita, nai-
nen sanoi taas ja  viittoi sotilaita. - Sinä olet heidän mukanaan, katso tark
kaan niin näet.

Ja minä katsoin taas, silmät ummessa ja vähän hätääntyneenä. Keitä me olemme,
kysyin toistamiseen naiselta joka näytti tutulta vaikka oli aivan vieras. Te
olette sotilaita jotka eivät tiedä mihin ovat menossa ja mistä tulevat, hän
sanoi ja alkoi muuttua usvaksi viereisellä tuolilla. Yritin pinnistellä muis-
tia. Kuka hän oli, tutun näköinen vieras?  Mutta ei hän enää palannut, vaan 
hajosi utuna unen usvaan, ja minä kadotin hänen tutun sivukuvansa. Ajattelin,
ettei se voinut olla kauan sitten kadonnut sisareni, jota vuodet olivat väis-
täneet ja joka oli nyt palannut aikamatkalta avaruuden kaarevaa rataa minun
muistiini. Suljin silmät ja hieroin kohmeisia sormia, niitä palelsi. . Ääni 
kuiskasi minun nimeni ja hetken katsoin  tuota outoa sukulaista silmiin jois-
ta puuttui empatia, myötätunto herännyttä kohtaan.

Katso noita, nainen sanoi uudestaan ja viittoi taas sotilaita. Sinä olet hei-
dän mukanaan, katso tarkoin niin näet.

Ja minä katsoin, silmät ummessa ja vähän hätääntyneenä. Keitä me olemme, ky-
syin naiselta joka näytti tutulta vaikka oli aivan vieras. Te olette sotilai-
ta jotka eivät tiedä mihin ovat menossa ja mistä tulevat, hän sanoi ja alkoi
muuttua savuksi viereisellä tuolilla. Sotilaat ampuivat kadulla kulkevia ihmi
siä ja hoilasivat rivoja lauluja. 

Yritin pinnistellä muistia. Kuka hän oli, tutun näköinen vieras?  Mutta ei 
hän enää palannut, vaan hajosi utuna unen usvaan, ja minä kadotin hänen tutun
sivukuvansa. Ajattelin, ettei se voinut olla kauan sitten kadonnut sisareni,
jota vuodet olivat väistäneen ja joka oli nyt palannut aikamatkalta avaruuden
kaarevaa rataa minun muistiini.

Katsoin kelloa ja huomasin että nyt oli jo aamu. Sotilaat olivat kadonneet 
ja nainen, joka katsoi minua, oli hävinnyt.
C.G.Jung: Unet ja niiden tulkinta. 


1 kommentti: