Marleena. Informalismia, kuva
Valokuvat ovat muistin palikoita. Niistä koostuu menneisyyden pyramidi, jonka sisään on haudattu pakkomielle. Se on muumio joka luulee liikaa itsestään, jonka sisälmykset on säilötty muovipurkkiin. Sen kyljessä lukee päänsärkyyn, latinan kielellä. Valokuvia katsel-lessa saatan kuulla vanhoja säveliä vuosien takaa, sellaisia kuin Dona Dona Dona. Ja näenhän minä lopulta tuon Donankin. Hän oli yhdeksätoista vuotias ja viihtyi minun mat-kassani minne kuljinkin, paljon ennen kuin minusta tuli farao. Donalla oli vihreä mini-hame, kadeksän sentin piikkikorot ja hän olimeikannut silmänsä egyptiläiseen tapaan. Dona oli korkoinenn vähän minua pidempi ja puhui kielellä jonka olen unohtanut. Joku sanoi, että se oli nuorison slangia, mutta oli mitä oli, minua se siihen aikaan ihastutti. Joskus siinä oli turkulainen aksentti, toisinaan Kokkolan ruotsin.
Minun aksenttini on nyt vanhan äijän. Kiihtyessä se pyrkii vinkumaan. Tieto siitä rasittaa ja saa äkeäksi. Minkä sille voi että ikä alkaa painaa ja kuuluu puheessa; että sanat unohtuvat ja lauseet katkeilevat kesken puheen. Valokuvat kokoan taas pyramidiksi ja päätän karsia niistä kaikki mitättömät muistot. Niitä on kuitennkin vaikea löytää. Huo-maan, että kaikki muistotovat tärkeitä, niistä rakentuu koko elämä. Ja opettavaistakin valokuvien katselu on, sillä ne muistuttavat jokaisesta lyhyestä hetkestä Siitäkin, kun seisoin puun runkoa vasten nojaten Dona kainalossa ja joku otti meistä valokuvan, mus-tavalkoisen. Himmeän ja harmaan. Sellainen oli myös Donan hymy joka on lentänyt kauas pois.
Kasa valokuvia säilyy, yhtäkään en halua heittää roskiin. Niistä rakentuu nuoruuden elämä, joka on yhtä turha kuin tuo kasa. Siihen kasaan mahtuvat pettymykset ja vastoin-käymiset, se on hutera eiikä siitä voi koota näyttävää korttitaloa. Joku voi puhaltaa sen hetkessä kumoon ja sanoa, että se on virtuaalitodellisuus jolta voi ja jolta pitää piiloutua. Sanoa, että minulta puuttuu suuntavaisto jonka avulla voin jatkaa matkaa ilman päämää-rää.
Hän on jo vuosia ollut laulaja, artisti joka on kiertänyt maata pitkin poikin. Eikä hän enää näe minua, ei edes yritä laulaa.
Joku on neuvonut, että valokuvia ei tarvitse koota ja pinota pyramidiksi. Ne pitää indeksoida ja syöttää tietokoneen kovalevyn kitaan. Siellä ne sulavat puuroksi josta ei yksityiskohtia enää erota. (2025)
AILAHDUKSIA:
Nyt kun pysähdyt tähän, älä luule että maailma pyörii vastasuuntaan.
Olen kulkenut ennenkin tätä tietä. Kaikki muistot seuraavat nyt minua.
Naisnäkökulma? Ehkä vika onkin juuri siinä kulmassa.
Asia: Abstrakti taide. Informalismi. Impressionismi.
Sieppasin kuvan tietokoneen näytöltä. En osaa etsiä tarkkoja lähdetietoja, mutta ehkäpä asia hoituu niin kuin kuvan alla seisoskelee. Anteeksi Marleena! Kuva on kerrassaan komea impressionistinen kuvaus hetkesstä elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti