METANOLIA

LYHYTPROOSAA

                              Kuva Chopin nocturno op.9 no2 Lola Astanova

Hän oli insinööri Firman hallinnosta. En tiedä tarkemmin mitä hän teki, mutta koneit-ten ja laskutikkujen kanssa hän ei häärännyt. Tuli hän kyllä usein meille yläkertaan ja istui tietokoneen ääreen. Niihin aikoihin ei vielä kännyköitä tai tabletteja tunnettu. Siinä hän näytti viihtyvän, ajatuksissaan ja puhumattomana. Joskus hän havahtui kuin hereille ja alkoi puhua jostakin arkisesta asiasta, joka ei minua kiinnostanut. Olin huolestutunut enemmän ihmisistä kuin koneista, mitä hän ei oikein ymmärtänyt. Mies istui siinä yksin ja kuunteli musiikkia korvakuulokkeistaan. Hän ei pystynyt keskitty-mään siihen mitä koneen näytöltä näki, tai hän näki siellä jotain mistä ei halunnut tietää mitään. Laskelmia ja skenaarioita, tyhjää tajunnan täytettä.

Joskus hän kaivoi esiin eväsnyytin ja söi siinä paikalla. Oli varannut itselleen pitkän istunnon ja söi kaikessa rauhassa. Juteltiin siinä tapahtumista maailmalla. Oli vireillä rauhanneuvotteluja sekä syytöksiä kansanmurhasta ja väestön pakkosiirrosta.. Minä väitin, että sellainen meitäkin on kohdannut, mutta siitä ei ku kaan piittaa. Alkuperäi-stä väestöä on siirretty pois tieltä kun uutta väkeä on tuotu tilalle. Paikkakuntien ni-metkin on muutettu vieraiksi. Syyllinen löytyi meiltä, se todettiin kansainvälisessä kokouksessa jossa tuomarina oli se joka pakkosiirtoon pakotti. Oli valittu kahdesta pi-rusta se väärä.

Hän ei kuunnellut eikä osoittanut kiinnostusta minun näkemykseeni. Tuijotti vain eteensä ilmeettömänä ja kääntyi sitten katsomaan minua. Jos vääryys sallitaan, se sal-littakoon vain vuoks vallan korkeimman, hän muisteli jotakuta antiikin roomaalast a filosofia.

– Ei muuten milloinkaan, minä jatkoin. Onpas sinulla syvälliset mietteet, mikä sinut saa moisia muistelemaan?

- Uusi luuta joka lakaisee minut syrjään. En kelpaa enää siihen mitä olen tähän asti tehnyt. Hyvä ettei antanut saman tien lähtöpasseja.

Onhan sellaista nähty ennenkin, lohdutin miestä joka piilotti eväspaperit roskakoriin. Itse hän oli eväät aamulla tehnyt, kun vaimo ja lapset olivat jättäneet yksin. Hän otti kuulokkeet ja pani ne laukkuunsa, alkoi valmistella lähtöä.

- On vaan niin masentavaa ja turhauttavaa. Mikään niille ei riitä, aina vaaditaan enemmän. Minulta on työn takia mennyt jo perhe ja nyt ne palkitsevat kaikesta uh-kaamalla irtisanoa.

Kyllä kaikki järjestyy, yritin vielä typerästi vakuutella. - Kun oikein ottaa päähän, niin kuuntele niillä kuulokkeillasi Optinan ortodoksi-iseien rukousta, alkuperäisenä.  Kokeile niin huomaat.

Se oli viimeinen kerta kun näin hänet. Viikkoja myöhemmin kuulin, että mies oli ampunut pistoolilla suuhunsa. Hän jätti jälkeensä kirjavan, verisen työpöydän ja paljon puhetta. Ei mielipiteistä vieläkään myötätuntoa tihkunut, häntä moitittiin vain heikoksi. Heikot sortuu elon tiellä, joku neropatti julisti.

Johtaja vakiinnutti asemansa tiukkana ja päättäväisenä miehenä, jolle yhtiö oli kaikki kaikessa. Juhlapäivänä hänelle myönnettiin mitali.

Asiasanat:

Metanolia, mielenmuutos. Lola Astanova.

Kuva: abstraktia taidetta, jonka tekijää en vanhuuden höperyyttäni muistanut merkitä muistiin. Koska tykkään taulusta, niin keksin sille nimen ja esittäjän, nätin pianistin, uzbekin  Lola Astanovan.