AMPUMARADALLA                                                           LYHYTPROOSAA

                                                     

                                                         Pelko

Ampumarata oli piikkilanka-aidan takana, metsikön reunassa. Siellä oli penkere jonka eteen oli pantu maalitaulut. Minua vähän pelotti, katsoin syrjäsilmällä isää joka oli vaitelias. He olivat kotona riidelleet ja äiti sanoi että isä oli äkkipikainen. Ei hänestä voinut tietää mitä ajatteli ja mitä tunsi. Ehkä hän kääntyy äkkiä ja tähtää vaikka minua. Hänestä oli tullut sellainen sodassa.

Nyt nän, että isä tähtäsi pahvista kyhättyä, pelokasta miehen hahmoa. Hän ei laukaissut vaan laski aseen tukipöydälle ja jäi miettimään. Pahvihahmo oli palauttanut hänen mieleensä jonkin muiston. Ehkä hän muisti miehen, joka ilmestyi uhkaavasti ison kiven takaa, aseella häntä osoittaen. Se oli sense datum, joka pysäytti hetkeksi liikkeen. Isä oli nopea ja tarkka, mies lyyhistyi polvilleen ennen kuin ehti muistaa rakkaitaan. Niitä hänelläkin oli jossain kaukana.

Nämä asiat olen kuullut salaa aikuisilta, kun ne ovat olleet meillä kylässä. Nyt kuusen näreessä istui oksalla yksinäinen korppi. Se pälyili uteliaasti minua, mutta en tiennyt mitä se pohti.

Minä olin tässä ja odotin mitä isä seuraavaksi tekisi. Saattaisin juosta piiloon ison kiven taakse. Siellä lojui paljon tyhjiä hylsyjä, joita ampujat eivät viitsineet kerätä talteen. Minä vain keräsin ja vein ne kotiin. Leikeissä ne olivat sotilaita jotka taistelivat vihollisia vastaan. Kiväärin hylsyistä oli kiva kyhätä tykkejä. Patruunakampaan kiinnitetty hylsy oli tykin piippu, jonka panin rihma-rullan päälle niin, että rulla näytti tykin pyöriltä.

Isä alkoi kokoilla tavaroitaan ruskeaan nahkasalkkuun. Hän pani sinne parabellumin ja trasselitukot, panoslaatikot. Näky tuntui helpottavalta. Hän yritti hyräillä jotakin, mutta tiesin että isällä oli sonnivainaan nuotti. 

-Tulepas nyt niin lähdetään kotiin, hän sanoi minulle. Siellä jo ruoka odottaa. Hänen suupie-lessään näin hienoisen hymyn häiveen ja äkkiä tiesin, että vaara oli ohi ja että olin sen vain kuvitellut.

 Ajattelin, että isä ampuu vain vihollisia.

MIETTEHIÄ:

Ei luulisi, että kananpee on herkullinen ranskalainen ruokalaji.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen, arvelivat kirput yksimielisesti.

Ennen pridekulkuetta nähtiin Göbbels useissa lehtiitoimituksissa.

Empaattinen mies juo muiden terveydeksi. Vastalahjakssi hän saa maaksakirroorin.

Asia: 

Panoskampa. Mikä ero on saksalaiseella ja suomalaisella panoskammalla?

Parabellum. Näre. Sense datum.

                                                The raven lord