KEISARIN VIESTI

Lyhytproosaa

                                                                            Kuva: Suljettu viesti

Parvi lintuja lehahti ilmaan kuin tuiskuna ja minä seurasin sitä katseella. Näin miten ne kohosivat korkeuteen yhdellä henkäyksellä, kunnes en enää uskonut niiden nousevan ylös, vaan tiesin itse putoavani. Orapihlaja-aita oli autio, varpusten tirskutus kadonnut. Hain lehden laatikosta ja muistelin eilistä puhelua. Se pirisi iltapäivällä juuri silloin, kun olin ajatellut mennä päiväunille. Vanha luokkatoveri soitti ja kysyi vointia. Kerroin sen hänelle lyhyesti. Muisti pätkii, ristiselkää halvaannuttaa väärä liike jonka tein toissa päivänä. Päätä ei pakota, mutta polvet pyrkivät kävellessä pettämään ja sitten on vielä tuo siunat- tu eturauhasvaiva. 

Olen muistellut luokkakuvan esittämää totista joukkoa, mutta siitä on liian kauan. En muista muita kuin itseni, enkä ole siitäkään varma.

Soittaja kuunteli ja puhelimesta kuulin hänen vaivaisen hengityksensä. Se rahisi ja sano-jen välillä hän piti taukoja, ikään kuin pyydystäisi karkuun juoksevia sanayksilöitä. Ai-kansa viivyteltyään hän lopulta sanoi: kuule, en minä sinulle halunnut soittaa vaan sille toiselle, jonka nimeä en nyt muista. Enkä minä sinunkaan nimeäsi muista, mutta ei se haittaa. Mehän elämme yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on tärkein arvopohja. Tautofonia meitä ärsyttää ja tasapäisyys, jonka puolesta on taisteltu jo Ranskan suuresta vallanku-mouksesta lähtien.

Kun hän näin puhui, tiesin nyt kuka hän oli. Meillä oli sama ihastus, joka antoi meille molemmille pakit. Ei ymmärtänyt hyvän päälle, ainakaan mitä minuun tulee. Hänestä en tiedä. Ihastuksella oli vaalea polkkatukka, mutta yksivakaa luonne. Hän käski minut menemään sinne missä pippuri kasvaa, mutta minä en halunnut olla ulkomaalaisten kanssa missään tekemisissä.

Kun keskustelu muuttui yhä vaikeammaksi, lopetin sen ja panin puhelimen jääkaappiin jossa sitä pidän. Sen soittoääni on häiritsevä kukkuu, mikä saa aina hätkähtämään. Leh-den olin unohtanut ulos verannalle, jossa linnut olivat sotkeneet sen jätöksillään. Siinä siis tämän aamun poliittinen agenda. Päätin lukemisen sijaan hiljentyä hetkeksi musiikkiin, mielessä käväisi Shostakovitsin Toinen valssi. Vaan radion oli valloittanut alle kolme-kymppinen asiantuntija, jonka maku poikkesi minun omastani. Huomasin, että kysymyk-sessä oli sama ikuinen riesa, Tampere-radio. Suljin sen saman tien ja lähdin takaisin nukkumaan. 

Päivä oli nyt pulkassa, lintuparvi palannut orapihlajapensaaseen ja ikkunan rakosesta kuului varpujen tirskutus. Pöydällä lojui Kafkan novellikokoelma Keisarin viesti. Se minua aina ilhduttaa.(2024)

SANAN PAUKAHROKSIA:

Vain Venäjä tietää mikä on Ukrainalle hyväksi

Suurimmat sankarit esiintyvät aina vain paaraateissa.