AAMUNKOITTO

LYHYTPROOSA

                            

A

                                                     

i                                                                                                            

  Muistelen tässä Kafkan kuvausta syöpäläisestä, joksi joku vähäpätöinen virkamies muuttui yhden yön aikana. Mies heräsi aamulla ja oli neuvoton, kun näki sätkyttelevät jalkansa. 

Minäkään en tiennyt mihin ensimmäiseksi säntäisin. Sain kyllä istua ja ihmetellä, siinä kaikki. Vaan tilanne ei nyt tyydyttänyt. Halusin toimintaa. Aloin siis miettiä, että missä kehityksensä vaiheessa homo erectus oppi erottamaan eilisen ja tämän päivän siitä hetkestä, jota parhaillaan eli? Milloin tuli hetki jolloin hän tiedosti hyvän ja pahan eron? Jonain päivänä, kauan, satoja tuhansia vuosia sitten hän heräsi kuin unesta ja älysi elävänsä. Minä ajattelen, olen siis olemassa. En ole syöpäläinen enkä vielä edes homo. Nimittäin sapiens.

Niin hän varmaan ajatteli.

Kesti kauan ennen kuin homo erectus ymmärsi, että nuo muut, joiden kanssa hän eli ja liikkui, ajattelivat ja tunsivat samoin. Yhteydenpito muihin kehitti omantunnon. Tuo toinen on kuin minä itse, miksi kohtelisin toista huonosti? Jos tapan hänet, jälkeen jää monia suremaan. Hän pelkää siinä kuin minäkin ja etsii turvaa. Outoa on, että meillä molemmilla on pakkomielle suojeluksesta. Joku valvoo meitä ja ohjaa meidät välttämään vaaroja.

Mutta mikä tuo suojelija on? Onko se vain mielikuva, jonka alkuihminen loi turvak-seen.

Homo erectus kokoontui ja keskusteli asioista. Yhdessä he päättelivät mikä on oikein ja mitä sen puoleen pitäsi tehdä. He eivät päässeet yksimielisyyteen siitä mitä oli tapahtunut ja kuka oli syyllinen. Kaikki muistivat eri asioita ja muuttivat puheet omaan mieleensä sopiviksi. Näin se on, he sanoivat ja perustivat seurakuntia ja puolueita. Vain me tiedämme ja olemme oikeassa.

Jo kauan oli spekuloitu mahdollisuudella, että kaiken elämän alkuperä on lähtöisin Jumalan ideasta. Hän oli pitkästynyt joutilaisuuteen ja luonut maapallon ja kaikkeuden. Homo erectusten keskuudessa oli myös skeptikkoja, joiden miestä maailmankaikkeuteen ei mahtunut jumalia eikä taivaita. Oli vain materiaa ja antimateriaa, näkyvää ja näkymätöntä ainetta. Oli tunnnettua energiaa ja tuntematonta, josta pirulaisesta ei saada kuvaa eikä tarkkaa tietoa.

Vaann nyt minä puolestani lähdenkin  tästä aamuvirkkuna ulos ja jatkan pohtimista. On siis aamu, ja minä, sapiens muka nuuhkin ilmaa.

Sateenjälkeinen luonto pisaroi, ilmaa on helppo hengitttää. Tässä kävellessä sitten rupean pohtimaan, että miksi. Mikä minut erottaa siitä Kafkan syöpäläisestä, ja mitä pitäisi tehdä? Ja niinkin ajattelen, että onko syytä tehdä yleensä yhtään mitään

Sellainen minä olen ja sellaisia me ihmiset olemme. Niinkin se on, että aamuilma virkistää mielen ja saa ehkä jonkun vielä ajattelemaankin. (2024).

Ailahduksia:

Haluaisin toki elää kauan, mutta vanhaksi en halua tulla.

Feministi on nainen, jolla ei ole sinulle mitään annettavaa.

Lukeminen on ihmiskunnan tärkein seurustelumuoto.

Asiasanat: Homo erectus. Franz Kafka.