Miete:
Jos elämä kertoo meille tarinan,
onko sillä jokin tarkoitus?


ETSINTÄKUULUTUS

Esko Heikkilä:
Hymyilevä sulhasmies

On olemassa  laillista ja laitonta tappamista. Minä en ole koskaan oppinut ymmärtämään niiden eroa. Luulen, että sodassa olisi pakko ampua, mutta tähtäisin ylös kohti puiden latvoja. Toivoisin, että linnut ja oravat olisivat jo säikkyneet pois paikalta.
Vaan entä siinä tapauksessa, että vihollinen seisoisi edessäni  valmiina laskettelemaan konepistoolilla sarjan lävitseni? Luulen, että  olisi pakko ampua hänet. Pitäisi ehättää painaa liipaisinta ennen kuin hän ehtii.
Tilanteita on elämässä niin monenlaisia, ja niin on tuomioitakin.

Kuvassa seisoo mies hajasäärin, pistooli kohotettuna ampuma-asentoon. Hänen edessään on polvillaan laiha ja rääsyinen vanki, katse alas luotuna ja kädet voimattomina sivuilla roikkuen. Vangin olemus tuo hetkeksi kuvan Jeesuksesta Pilatuksen edessä. Tämä oli heidän ikuisuutensa, se mitä molemmat juuri tuolla hetkellä kokivat. Olen varma, että ainakin kuvan vanki sen koki. Hänen kellonsa oli lakannut käymästä jo kauan sitten ja sen löysi arkeologi tai rikospaikkatutkija paljon myöhemmin.

Mutta kuka löytää sankarin, joka seisoo vallastaan huumaantuneena, pistooli kädessään ja tähtää puolustuskyvytöntä? Hänet on helppo löytää. Mies marssii nykyään pönäkästi ase tanassa vapauden ja oikeuden puolesta. Hän kuuntelee taas miestä joka uhittelee koko maailmaa pommeilla, joiden laukaisemiseen vain hänellä on oikeus, jonka on antanut hänelle suuruudenhullu kansa joka haluaa hallita kaikkia muita.