Miete:
Olen paraabeli, jolla on
kierrättämisen pakkomielle
Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Sen näkee heti hammaslääkärin odotushuoneessa, leipäjonossa ja varsinkin eduskunnassa. Onnellisuus näkyy
selvästi ihmisten ilmeissä, eritoten suupielissä ja otsan rypyissä. Tiukka ilme on onnen merkki. Jos suomalaiselle kertoo vitsin, hän katsoo kiinteästi silmiin ja sanoo:
älä, ai niinkö? Voi olla ettei hän sano mitään, sillä vieraille puhuminen on arveluttavaa. Jos odotustilaan tullessa sanot huomenta, muut odottajat hätkähtävät
hämmästyneen näköisinä. Kun lähdet odotustilasta ja sanot vaikka että hyvää päivänjatkoa kaikille, herättää tämä teko epäluuloja. Mitä tuo äijä puhuu, käykö
se ihan täysillä? Onnen tunnetta lisää sekin, että meillä on oikeus kokoontua ja ilmaista mielipiteemme. Kokouksissa onkin usein kiihkeä tunnelma, sillä kaikki puhuvat yhtä aikaa. Kompromisseja on vaikea hyväksyä, mutta kyllä niitä syntyy puolipakolla. Pohjanmaalla tällaista kompromissia soviteltiin tuppiroskalla, ja puheenjohtajana toimi yleensä vallesmanni. Ai mikä on tuppiroska? Se on roska jok´on tupes, eli puukkoo.
Aristoteles käytti praktista syllogismia erimielisyyksien ratkaisuun.. Pyrin vakuutta-
maan ihmiset siitä, että olen oikeassa. Saavutan tämän päämäärän esittämällä
heille tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. Siispä minä alan tarjoilla heille tuota ideaa. Nimittäin että olen aina oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti